:D
Heh, niinhän se vaan on että vähiin käy aika ennenkuin loppuu. Eipä olis vielä yli vuosi sitten kun matkasuunnittelu alkoi, voinu uskoa että näin vähän voi olla jäljellä matkan lähtöön. \o/
Vaikka päivät vähenee ja lento lähenee, on vaikea uskoa että oikeasti on lähdössä pois. Kun oikein pinnistelee ajatuksen parissa saa sen mukavan jännitys"kutinan" mahaan aikaiseksi. Lämmittää mieltä ajatus että ensi viikolla voin jättää taakse kaikki negatiiviset, tylsät, pakotetut ja rajoittavat asiat täältä kotosuomesta. Matkustaa niin kauas kuin mahdollista niistä, ja niin pitkäksi aikaa etten niitä enää muista ja olla vain. Kadota vain maailmaan ja todella löytää itseni. Se on rentouttavaa mistä kehkeytyy vapaus. Ja vapaus on lomaa. Hei hei takatalvet, opintotuen takaisinmaksut Kelalle, aamuheräämiset töihin, tylsät työpäivät jne. Tervetuloa ajallinen ja rahallinen "vapaus", uudet kulttuurit, lämpimät säät, lentokoneruuat, Svenssenin jäätelöt, Donkin donutsin donitsit ja uskomattomat seikkailut. Tätä minä odotan.
Tottakai tänne Suomeen jää asioita mitä tulee ikävä. Kaikki te ihanat ystävät ja perheenjäsenet, miestenillat, kummunmäen joutsenpari jne. Mutta parasta siinä on se, että tiedän näitten asioitten odottavan meitä kun tulemme takaisin. Olette sen takaisinpaluun arvoisia. Olette se syy miksi palata. :)
maanantai 19. toukokuuta 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)