Meidat hakeva bussi oli aamulla luonnollisesti myohassa. Matkaan paastiin aamiaisen jalkeen n. puol tuntia myohassa.
Matka rajalle taittui minibussissa nuokkuen kohtuu nopeasti. Ei matka kylla ollutkaan kuin 30 min tms. Itse raja oli taas huvittava naky: muutama puutono a'la maitolaituri seka kasin nostettava puomi punasavyisella hiekkatiella. Laosin puolella oli viela lauma passeja ja kileja maakimassa. Aika huvittunut tunnelma oli kylla.
Niin Kambodzan paadyssa, kuin myos Laosin, jouduimme maksamaan ylimaaraista bullshit rahaa jotta matka pystyi jatkumaan. Kambodzalaisille 1$ passin leimausrahaa ja Laosilaisille 2$ ylityorahaa koska oli sunnuntai. I know, ihan bullshit mutta onneksi summat ei ollut suuria joten asia ei tuottanut pienta naraa enempaa ongelmia mika sekin nopeasti muuttui huvittuneisuudeksi etta kaikkee ne keksii.
Bussi Laosin puolella vei meidat yhden kylapahasen rantaan mista jatkoimme matkaa aika hurjan kapealla ja vuosia nahneella jokiveneella Mekong jokea pitkin Don Detin saarelle. Kun ensi saikahdyksesta selvisi, osoittautui hitaasti jokea pitkin lipuva venematka oikein hienoksi ja kauniiksi kokemukseksi luonnossa. Vehreat saaret hehkuivat elamaa ja ruskeana virtaava Mekong kyyditsi meidan lisaksi useita muita pitkia, suippoja ja kapeita jokiveneita joiden riisihattuiset paikalliskuljettajat vilkuttivat iloisesti ohi lipuessa.
Venematka kesti n. 15 minsaa ja saavuimme pienia kalastajatorppia, jotka oli muutettu ravintoloiksi, ranta pullollaan olevalle saaren pohjoisnokalle. Rantautumistamme tuli uteliaine seuraamaan paikallisten lisaksi nukkavieru kissa ja yli hilpea rekku. Saari antoi heti ymmartaa olevansa pieni maalaisidylli missa kasitetta "kiire" ei ole. Paikalliset valttivat turhaa liikkumista varjoista jottei paahtava aurinko paasisi polttamaan ja ottivat vain rennosti. Seurasimme esimerkkia vuokraamalla oma Bungalow mokki joen tormalta ja otimme hetken rennosti omissa riippumatoissamme verannalla kunnes nalka patisti meidat syomaan.
Kissoja ja koiria taalla riittaa mutta yllatykseksi myos lehmia on paljon. Siistia. Ruuan yhteydessa seurasimme satunnaisia lankkareita jotka kelluivat Mekong joen virran vietavana traktorin sisarenkaalla. Kaikkea ne keksii. Ihan hauska idea mutta paatimme olla itse kokeilematta silla Kata ei niin jarin tuosta vedesta innostu ja ehka tunnen itsenikin jo vahan "vanhaksi" innostua istua mutaisen joen vietavana, mutta voishan se olla siistia?
Ruuasta saatujen voimien avulla lahdimme kavelemaan saaren toiseen paahan. Maisemat kylla yllatti/pysaytti taysin ja todella positiivisesti. Olimme keskella "Lost" sarjan vehreita niittyja, vuori taustalla ja palmut edessa. Uskomattoman kaunista. Matkan edetessa kavelimme saaren halkkaisevan kivitien poikki minka molemmin puolin oli yliluonnollisen vihreaa riisiviljelysta, riisin viljelioita ja vesipuffeleita ihan kasien ulottuvissa. Ma olin ihan mykistynyt tasta idyllisesta maalaismaisemasta. Kata taas totesi ettei juuri valita "maalla olemisesta" mutta oli kylla samaa mielta paikan kauneudesta.
Paasimme ylittamaan ranskalaisten rakentaman jonkun historiallisen sillan mika yhdistaa "meidan" saaren ja Don Khon saaren. Don Khonin puolellanautimme valipalan ja kavimme ihastelemassa yhta paikan monista vesiputouksista ennen takaisin paluuta omalle bunalowille.
Illasta viela soimme ja kerran molemmat oli viela vasyneita viime paivien vahista unista ja muutaman paivan matkustamisista, paatimme lahtea mukkumaan hyvissa ajoin asunnollemme. Kumpa se vain olisi ollut niin yksinkertaista...
Jain itse terassille riippumattoon makoilee kun Kata lahti vessaan. Matkalla sinne Kata paivitteli huoneen sisalla olevia isoja lukkeja katossa. Name ei viela minua hetkauttanu mut kun Kata mainitsi torakan vessan ovella, kylmat vareet juoksivat pitkin selkaani. Lahdin katsomaan tilannetta ja jep, siinahan sita oli kohtuu iso torakka vessan oven edessa. Eiih. Hain harjan ja sain tyonnettya sen avulla torakan vessan puolelle. Itse varovasti sinne mentya, huomasin kauhukseni etta lahella meidan vessareikaa seinassa majailee toinen torakka mika on kooltaan ainakin kaksinkertainen siihen ensimmaiseen nahden mita tulin lopettamaan. Ma olin ihan paniikissa. Sain kerattya rohkeutta ja veden avulla "[estya" sen pirun ison torakan meidan wcreikaan. Siella se satki vedessa niin kovaa etta veden liplatus kuului selvasti. Eli ongelma ei ollut viela ratkennut ja tilanne vain muuttui huonommaksi kun torakka rauhoittui ja sai otteen reian sivusta. Se selvastikkin oli tulossa pois. Huuhdoin akkia lisaa vetta reikaan ja tyonsin wc harjan reikaan niin tiukasti etta torakan oli pakko jaada harjan ja posliinin valiin. Eikohan se siita, nyt vaan meidan wc reiasta torrottaa wc harja.
Tassa vaiheessa Kata oli mennyt jo sankyyn laittamaan hyonteisverkkoa paikalleen ja tiivistamaan reunoja patjan alle jottei torakat tule sankyyn. Kata myos mainitsi etta joku rapisee seinan valissa. Minulla oli viela toinen torakka hoidettavana. Eihan se pysyny vessassa vaan jouduin jahtaamaan sita ympari sangyn reunoja tuskan hiki vain valuen otsalta. Lopulta sain lopetettua sen paivat sandaalin pohjan ja sangyn karmin valiin. Kata reportoi etta sangyn laidalla menee termiittipolku ja niita on aika kasa pitkin sankyakin seka joku rapisi Katan laukussa. Itse olin jo aika voitokkaalla tuulella etta olin saanut hoideltua torakat talosta. Menin tarkistamaan Katan reppua ja jep, siella oli uusi torakka. Meinas kylla meielntila jarkkya siina vaiheessa. Jahtasin tata torakkaa sit tovin kunnes se karkasi muovisen kokolattiamaton kulmasta sisaan. Pistin harjan paata torakan pakoreitin peraan mika aiheutti vain todella epamiellyttavan rapinan lattiassa, samanlaisen rapinan kuin mika kuului seinasta vahan valia. Nyt rupes jo mullakin usko loppumaan. Kata jo melkein hyperventiloi tassa vaiheessa.
En sit enaa nahny muita torakoita niin ei siina auttanu kun kayda suihkussa ja hypata hyonteisverkolla suojattuun termiittisankyyn ja toivoa ettei muurahaisia isompaa yolla sangyssa vastaan tule. Olin laittanu kenkani painoksi kohtaan mista torakka pakeni. Nyt siina kohdassa kuului toistuva rapina. Aani oli ehka epamielyttavin mita koskaan oon kuullut mutta toisaalta jatkuvasti toistuva rapina kertoi siita etta torakka oli jumissa eika paasemassa pois. Se seinan valista tuleva rapina jai mysteeriksi ja parempi ehka niin.
Vihdoin kun oltiin vahan rauhoituttu, sangyssa vaikutti olevan yllattavan vahan termiitteja. Koska rapinat edelleen jatkui, paatimme laittaa korvatulpat ja vain toivoa parasta. Saimme viela bonus jannitysta kun Katan korvatulpparasia oli aivan taynna kuhisevia termiitteja :) Piti viela ne kayda kippaamassa pois.
Samantien kun saimme tulpat korviin, hiljaisuus laskeutui ja samalla yllattaen kaikki valot sammuivat. Saaren virta majoihin on hetkellista. Tuli pilkko pimeaa. Tasta ei enaa kaannyta. Ei auttanut kun yrittaa rentoutua ja nukahtaa. Olihan se nukkuminen aika katkonaista mutta kai siina sai muutaman tunnin nukuttuakin. Kata vahan heikommin. Keskella yota herasin kun Kata kerasi rohkeutta vessa reissua varten. Se meni hyvin ja kerran nukkuminen muutenkin oli ollut tilanteeseen nahden ihan jees, paatimme kokeilla nukkua ilman tulppia. Samantien katolta kuului jotain ihme tomistelya, kipitysaanta niin tulpat tuli takaisin korviin. Vaimeasti kuulimme viela kukon kiekumista.
Ajoimme useiden kylien lapi, jossa naki paikallisten heimojen elamaa. Koko bussimatka oli kylla itsessaan hieno kokemus.
Tekstit
