Aamuinen tiukka heratys vahan hapotti mutta oltiin ajallaan aulassa toisin kuin meidat hakeva minibussi joka oli n. puol tuntia myohassa.
Varsinainen matkabussi oli sit taas semmonen ihan laadukas VIP bussi. Samassa bussissa meidan kanssa matkusti Andy McCoy ja Albert Einstein/Gandhi yhdistelma, hyva meininki :)
Vaikka matka Vientianesta Luan Prabangiin on vain n. 300km, matka ajaksi ilmoitettiin 10 tuntia. Asia vahan ihmetytti mutta tilanne selvisi hyvin pian kun matkaan paastiin: Lahes koko matka oli vuoristossa ajamista. Tiet vaihtelivat mutaisista kinttupoluista asfalttiteihin ja parhaillaan oltiin varmaan 1,5km korkeudessa. Maisemat oli todella upeat: suuria lime stone vuoria paallystettyna viidakolla joiden huippuja koristaa hattarapilvet ja seinamissa virtaa kirkkaat vuoristojoet putouksina. En ole elaessani nahnyt nain hienoja maisemia. Todella upeaa! Nahtavyyksia riitti koko matkalle. Bussi kiemurteli ylos alas pitkin vuoria tehden lahes 180 asteen mutkia. Tuntui kuin olis ollut jossain tivolilaitteessa. Piti vahan tsempata ettei tullut huono olo. Onneksi maisemat pitivat mielenkiintoa ylla ja ajatukset pois pahasta olosta. Kataa taisi valilla vahan pelottaa syvat rotkot ja kapeat tiet mutta hyvin parjattiin.
Perilla loysimme pienen kavelyn paatteeksi reiluhintaisen perus huoneen ja tilasimme samaisesta hotellista huomiselle matkat laheisille vesiputouksille ja luoliin kerran taalla retkilla on vihdoin realistiset hionnat toisin kuin muualla Laosissa.
Illasta kerkesimme viela tovin ihmetella iltamarkkinoita kunnes upea ukonilma ja hetkellinen sadekuuro ajoi useimmat kaupustelijat pois. No, jos huomenna olis parempi ilma shoppailla.
Luan Prabang vaikuttaa paljon turismiystavalliselle, energisemmalle seka mukavammalle paikalle kuin yksikaan muu paikka Laosissa missa olemme kayneet. Tykastyttin molemmat tahan paikkaan samana iltana. Kattoo nyt sit miten huomiset retket sujuvat.