28.07.08 Matka viimeiselle rajalle alkaa

Huoneen hintaan kuuluvan aamiaisen yhteydessa kavimme pyytamassa lisaa armonaikaa hotellihuoneessa ololle kerran bussi rajalle lahtee vasta puol kuuden maita. Saatiin lupa siirtaa check out klo kahteen. Kiva. Otettiin ajasta kaikki irti menemalla viela nukkumaan.

Kaytiin sit viela tappamassa check outin jalkeen aikaa nettikahvilassa ja syomassa. Huomasin etta mulla on maha taas vahan loysana.

Saimme kyydin ilmaiseksi hotellilta bussiasemalle (porvarihotellin etuja)

Vientianesta Luang Prabangiin tultiin VIP bussilla aikamoisessakivikossa ja kinttupolkuja pitkin. Nyt Luang Prabangista rajalle ei enaa edes mene VIP busseja vaan pelkastaan paikallisbussi joten ei oikein tiennyt mita matkalta odottaa. Bussi ainakin oli vahan surkuhupaisan nakoinen :)

Otin Imodiumin jotta matkalle ostettut ananakset, greipit ja sipsit pysyisivat sisalla.

Matka lahti ainakin yllattavan hyvin. Tiet oli kohtuu tasaisia. Pimea tuli pian lahdon jalkeen ja tahdet nakyivat todella selvasti. Niita oli kiva seurata. Jopa linnunrata nayttaytyi, KUUL!

Illan pysahdys oli johonkin pikkukylaan. Tarjolla oli aika eksoottista kamaa kun vadeilla oli mustaksi grillattuja kokonaisia rottia, sammakoita, pikkulintuja seka muodoltaan tunnistamattomia eliokasoja. Ei tullut maistettua mitaan (vetoan loysaan mahaani ;) Paikalliset oli myos metsastaneet piikkisian minka ruumis oli uljaasti jatetty esille. Paikalliset matkailijat kavivat repimassa siita piikkeja itselleen ja muutenkin tokkimassa ruumista, tais olla niillekin aika kummastus. Kylassa oli myos hakissa jotain ihmeen majavasopuli risteytys olioita elossa. Niita siina ihmeteltiin ajankuluksi.

Matka jatkui yon pimeyteen tien valilla olevan kovastikkin mutaista ja pienia sortumia oli siella taalla.

27.07.08 When you're pushed...

Kuulen jonkun oudon aanen ja avaan silmat: ihan kuin joku perhonen tipahti Katan viereen. Oltiin jatetty himmeat valot yoksi paalle joten pienessa valossa yritan tihrustaa Katan tyynya etta onko siina mitaan. Hetken tuijottelun jalkeen tulen paatokseen etta ehka se oli vain mielikuvitusta. Kattelen sit hetken ymparilleni ihan vaan tottumuksesta ja ollakseni varma ja kaantaessani katseeni viereiselle seinalle, puulistassa, aivan paani vieressa on iso torakka, tai ainakin sille se naytti. Hyppaan Katan yli sangysta ja alan hiljakseen kiskoa Kataa unesta ja mukaani pitaen tummaa pistetta seinalistassa silmalla. Katalla tilanne on vahan hakusessa mutta mulle tilanne on selva silla tumma piste liikahti, fuck.

Saan Katan siirrettya toiselle sangylle ja menen itse laittamaan valot paalle. Kun valot napsahtaa paalle kauhuskenaario on valmis: kolme torakkaa juoksee pitkin sangyn reunaa, minun laukun sisalla seka lattialla. Nooyyy... ei muuta kun hakemaan kengat eteisesta ja hommiin.

Kello on puol 2 vasta yolla. Torakat juoksi ympari sankyamme. Kata sai niista kaksi pysaytettya. Itse en ollut sita kolmatta ees nahnyt. Kun olimme nama kaksi saaneet, Kata vaan mainitsi tasta kolmannesta.

Puol tuntia oli mennyt viimeisesta kontaktista ja pidimme asemasotaa vartioiden huonetta molemmista sangyista kunnes kolmas torakka tuli esiin ja lahti juoksemaan pitkin huonetta. Sain sit lopulta sen juoksemisen loppumaan mutta hermot oli niin raunioina etta epailin nukkumisesta enaa tulevan mitaan. Kello oli nyt jotain puol 4 ja meilla oli lahto retkelle joskus ennen kahdeksaa. Siina sit vaihdettiin toiseen sankyyn ja valot paalla maattiin jutellen ja kuvia katsellen kamerasta. Kumpikaan ei enaa oikein osannut nukahtaa.

Niin sita sit tehtiin check out ennen retkelle lahtemista, molemmat on valmiita laittamaan vahan enemman rahaa hotelliin ensi yoksi etta sais nukuttua eika mielen rauha jarkkyisi.

Paivan ekan retken maaranpaa oli Pak ou luola. Menimme luolalle jokiveneella pitkin Mekong jokea n. 2 tuntia. Itse luola oli luultua pienempi ja mielenkiintoisesti tayteen ahdettu eri kokoisia Buddha patsaita. Luolassa myos lenteli lepakkoja mitka on kuul. Ei luola nahtavyytena mitaan kovin ihmeellista ollut mutta ihan mielenkiintoinen historiansa ja omituisuutensa vuoksi, hyva etta tuli nahtya.

Luolalta palatessa kerkesimme hakea vahan evasta ja vaihtamassa rahaa ennenkuin minibussi lahti viemaan meita Kuang Si vesiputouksille.

Vesiputous alueella oli nahtavilla laittomasta salakuljetuksesta pelastettuja karhuja ja tiikeriaitaus. Tiikeria ei nahty. Pienia putouksia tuli eteen vahan valia ja niissa oli mahdollista kayda uimassakin. Vesi oli taallakin yllattaen ruskeaa? Juuri kun oltiin toteamassa etta onhan tamakin paikka ihan vaan jees, kiipesimme maen ylos ja tulimme paikkaan missa varsinaisesti putous oli. Varmaan lahemmas 100m korkea kallioseinama mista vetta ryoppyaa useista kohdista tayttaen ilman vesisumuun. Auringon sateet leikkaavat vesisumua viidakkokasvillisuuden takaa. Naky oli mieleton. Paasimme suoraan putouksen eteen siltaa pitkin. Sillan kautta oli mahdollisuus kayda myos nousemassa putouksen vierta ja kavelemassa itse putouksessa. Ajan puutteen takia ei keretty kovin kauas mutta kavin kastumassa poseerauksen takia keskella putousta, tai putouksen kalliota pikaseen ennen paluuta. Paikka oli kylla todella kaunis ja selvasti Laosin matkailun kohokohta. Todella upea paikka.

Takaisin kaupunkiin palatessa haimme laukkumme torakkahotellilta ja loysimme kohtuu lahelta ihan kunnon porvarihotellin. Huomasin etta vesiputousretkella vedessa kahlatessa hyvin pieni iilimato oli tarttunut jalkaan mutta liiskaantunut sit mun sandaaliremmin alle. Oli vaan verilaikka ja tummempi laja jalassa. Niita pesiessa alkoi jalasta verta vuotamaan. Mitenka ne aina minuun tarttuvat? Kavimme pulahtamassa uuden hotellimme uima-altaassa ennen iltamarkkinashoppailua.