Meidat hakeva bussi oli aamulla luonnollisesti myohassa. Matkaan paastiin aamiaisen jalkeen n. puol tuntia myohassa.
Matka rajalle taittui minibussissa nuokkuen kohtuu nopeasti. Ei matka kylla ollutkaan kuin 30 min tms. Itse raja oli taas huvittava naky: muutama puutono a'la maitolaituri seka kasin nostettava puomi punasavyisella hiekkatiella. Laosin puolella oli viela lauma passeja ja kileja maakimassa. Aika huvittunut tunnelma oli kylla.
Niin Kambodzan paadyssa, kuin myos Laosin, jouduimme maksamaan ylimaaraista bullshit rahaa jotta matka pystyi jatkumaan. Kambodzalaisille 1$ passin leimausrahaa ja Laosilaisille 2$ ylityorahaa koska oli sunnuntai. I know, ihan bullshit mutta onneksi summat ei ollut suuria joten asia ei tuottanut pienta naraa enempaa ongelmia mika sekin nopeasti muuttui huvittuneisuudeksi etta kaikkee ne keksii.
Bussi Laosin puolella vei meidat yhden kylapahasen rantaan mista jatkoimme matkaa aika hurjan kapealla ja vuosia nahneella jokiveneella Mekong jokea pitkin Don Detin saarelle. Kun ensi saikahdyksesta selvisi, osoittautui hitaasti jokea pitkin lipuva venematka oikein hienoksi ja kauniiksi kokemukseksi luonnossa. Vehreat saaret hehkuivat elamaa ja ruskeana virtaava Mekong kyyditsi meidan lisaksi useita muita pitkia, suippoja ja kapeita jokiveneita joiden riisihattuiset paikalliskuljettajat vilkuttivat iloisesti ohi lipuessa.
Venematka kesti n. 15 minsaa ja saavuimme pienia kalastajatorppia, jotka oli muutettu ravintoloiksi, ranta pullollaan olevalle saaren pohjoisnokalle. Rantautumistamme tuli uteliaine seuraamaan paikallisten lisaksi nukkavieru kissa ja yli hilpea rekku. Saari antoi heti ymmartaa olevansa pieni maalaisidylli missa kasitetta "kiire" ei ole. Paikalliset valttivat turhaa liikkumista varjoista jottei paahtava aurinko paasisi polttamaan ja ottivat vain rennosti. Seurasimme esimerkkia vuokraamalla oma Bungalow mokki joen tormalta ja otimme hetken rennosti omissa riippumatoissamme verannalla kunnes nalka patisti meidat syomaan.
Kissoja ja koiria taalla riittaa mutta yllatykseksi myos lehmia on paljon. Siistia. Ruuan yhteydessa seurasimme satunnaisia lankkareita jotka kelluivat Mekong joen virran vietavana traktorin sisarenkaalla. Kaikkea ne keksii. Ihan hauska idea mutta paatimme olla itse kokeilematta silla Kata ei niin jarin tuosta vedesta innostu ja ehka tunnen itsenikin jo vahan "vanhaksi" innostua istua mutaisen joen vietavana, mutta voishan se olla siistia?
Ruuasta saatujen voimien avulla lahdimme kavelemaan saaren toiseen paahan. Maisemat kylla yllatti/pysaytti taysin ja todella positiivisesti. Olimme keskella "Lost" sarjan vehreita niittyja, vuori taustalla ja palmut edessa. Uskomattoman kaunista. Matkan edetessa kavelimme saaren halkkaisevan kivitien poikki minka molemmin puolin oli yliluonnollisen vihreaa riisiviljelysta, riisin viljelioita ja vesipuffeleita ihan kasien ulottuvissa. Ma olin ihan mykistynyt tasta idyllisesta maalaismaisemasta. Kata taas totesi ettei juuri valita "maalla olemisesta" mutta oli kylla samaa mielta paikan kauneudesta.
Paasimme ylittamaan ranskalaisten rakentaman jonkun historiallisen sillan mika yhdistaa "meidan" saaren ja Don Khon saaren. Don Khonin puolellanautimme valipalan ja kavimme ihastelemassa yhta paikan monista vesiputouksista ennen takaisin paluuta omalle bunalowille.
Illasta viela soimme ja kerran molemmat oli viela vasyneita viime paivien vahista unista ja muutaman paivan matkustamisista, paatimme lahtea mukkumaan hyvissa ajoin asunnollemme. Kumpa se vain olisi ollut niin yksinkertaista...
Jain itse terassille riippumattoon makoilee kun Kata lahti vessaan. Matkalla sinne Kata paivitteli huoneen sisalla olevia isoja lukkeja katossa. Name ei viela minua hetkauttanu mut kun Kata mainitsi torakan vessan ovella, kylmat vareet juoksivat pitkin selkaani. Lahdin katsomaan tilannetta ja jep, siinahan sita oli kohtuu iso torakka vessan oven edessa. Eiih. Hain harjan ja sain tyonnettya sen avulla torakan vessan puolelle. Itse varovasti sinne mentya, huomasin kauhukseni etta lahella meidan vessareikaa seinassa majailee toinen torakka mika on kooltaan ainakin kaksinkertainen siihen ensimmaiseen nahden mita tulin lopettamaan. Ma olin ihan paniikissa. Sain kerattya rohkeutta ja veden avulla "[estya" sen pirun ison torakan meidan wcreikaan. Siella se satki vedessa niin kovaa etta veden liplatus kuului selvasti. Eli ongelma ei ollut viela ratkennut ja tilanne vain muuttui huonommaksi kun torakka rauhoittui ja sai otteen reian sivusta. Se selvastikkin oli tulossa pois. Huuhdoin akkia lisaa vetta reikaan ja tyonsin wc harjan reikaan niin tiukasti etta torakan oli pakko jaada harjan ja posliinin valiin. Eikohan se siita, nyt vaan meidan wc reiasta torrottaa wc harja.
Tassa vaiheessa Kata oli mennyt jo sankyyn laittamaan hyonteisverkkoa paikalleen ja tiivistamaan reunoja patjan alle jottei torakat tule sankyyn. Kata myos mainitsi etta joku rapisee seinan valissa. Minulla oli viela toinen torakka hoidettavana. Eihan se pysyny vessassa vaan jouduin jahtaamaan sita ympari sangyn reunoja tuskan hiki vain valuen otsalta. Lopulta sain lopetettua sen paivat sandaalin pohjan ja sangyn karmin valiin. Kata reportoi etta sangyn laidalla menee termiittipolku ja niita on aika kasa pitkin sankyakin seka joku rapisi Katan laukussa. Itse olin jo aika voitokkaalla tuulella etta olin saanut hoideltua torakat talosta. Menin tarkistamaan Katan reppua ja jep, siella oli uusi torakka. Meinas kylla meielntila jarkkya siina vaiheessa. Jahtasin tata torakkaa sit tovin kunnes se karkasi muovisen kokolattiamaton kulmasta sisaan. Pistin harjan paata torakan pakoreitin peraan mika aiheutti vain todella epamiellyttavan rapinan lattiassa, samanlaisen rapinan kuin mika kuului seinasta vahan valia. Nyt rupes jo mullakin usko loppumaan. Kata jo melkein hyperventiloi tassa vaiheessa.
En sit enaa nahny muita torakoita niin ei siina auttanu kun kayda suihkussa ja hypata hyonteisverkolla suojattuun termiittisankyyn ja toivoa ettei muurahaisia isompaa yolla sangyssa vastaan tule. Olin laittanu kenkani painoksi kohtaan mista torakka pakeni. Nyt siina kohdassa kuului toistuva rapina. Aani oli ehka epamielyttavin mita koskaan oon kuullut mutta toisaalta jatkuvasti toistuva rapina kertoi siita etta torakka oli jumissa eika paasemassa pois. Se seinan valista tuleva rapina jai mysteeriksi ja parempi ehka niin.
Vihdoin kun oltiin vahan rauhoituttu, sangyssa vaikutti olevan yllattavan vahan termiitteja. Koska rapinat edelleen jatkui, paatimme laittaa korvatulpat ja vain toivoa parasta. Saimme viela bonus jannitysta kun Katan korvatulpparasia oli aivan taynna kuhisevia termiitteja :) Piti viela ne kayda kippaamassa pois.
Samantien kun saimme tulpat korviin, hiljaisuus laskeutui ja samalla yllattaen kaikki valot sammuivat. Saaren virta majoihin on hetkellista. Tuli pilkko pimeaa. Tasta ei enaa kaannyta. Ei auttanut kun yrittaa rentoutua ja nukahtaa. Olihan se nukkuminen aika katkonaista mutta kai siina sai muutaman tunnin nukuttuakin. Kata vahan heikommin. Keskella yota herasin kun Kata kerasi rohkeutta vessa reissua varten. Se meni hyvin ja kerran nukkuminen muutenkin oli ollut tilanteeseen nahden ihan jees, paatimme kokeilla nukkua ilman tulppia. Samantien katolta kuului jotain ihme tomistelya, kipitysaanta niin tulpat tuli takaisin korviin. Vaimeasti kuulimme viela kukon kiekumista.
tiistai 22. heinäkuuta 2008
19.07.08 Matka rajalle
Kylla sita jakso aamusta nousta ihan hyvin mutta maha vahan oli molemmilla hellana niin otettiin evaspatongit mukaan myohempaa nauttimista varten.
Bussi oli hyvin perinteinen paljon kilsoja nahnyt perusbussi. Tais olla paikat taynna kun lahettiin liikenteeseen. Ilmastointi toimi mutta sita ei saanut kiinni joten kylma puhallus oli vahan hairitseva. Hetken ajon jalkeen alkoi tuuletus aukoista ja katossa olevasta kaiuttimesta tippumaan vetta Katan ja edessa istuvan tyton syliin. Jarrutusten yhteydessa vetta tuli ihan norona :) Yritettiin valttaa sit kastumista tyontamalla ikkunaverhot tuuletusreikiin.
Bussi pysahtyi muutamaan otteeseen. Pysahdyspaikoilla oli perinteisesti myynnissa hamahakkeja, heinasirkkoja, dynypotkoja (puunkuoreen ahdettua "Sticky" riisia), hedelmia ja jotain siipikarjaa. En saanut Kataa viela taivuteltua ostamaan hamahakkia maistettavaksi. Itse ostin ananasta :)
Matka Kambodzan rajakaupunkiin Stung Trengiin kesti n. 8 tuntia. Perille paastessa kello oli n. 16 ja paikalliset matka/hotelli lobbaajat kavi heti kiinni tarjoten hotellia ja mahdollisuutta matkata heti Laosin rajalle minne tasta kaupungista on viela n. 50 kilsaa. Kysyttaessa kuinka kauan raja on viela auki, vastaus oli six o'clock. Moneen kertaan toistettiin "easy for you, let's go". Rupes tulemaan kaverista semmonen helppoHeikki huijari olo niin paatettiin lahtea kyselemaan asioita itse yhdesta oppaan suosittelemasta paikasta. Tama osoittautui viisaaksi paatokseksi, silla selvisi etta raja sulkeutuu klo 17. Huh, onneksi lahettiin ottaa asioista selvaa. Hommasimme liput huomiselle rajanylitykselle siita luotettavasta paikasta.
Kavimme etsimassa hotellihuoneen kylan muutamasta vaihtoehdosta ja teimme kierroksen kylan markkina-alueen ympari. Paikka tosissaan on pieni. Tuntuu tosissaan etta on jossain Jumalan selan takana. Eihan siina, leppoisa maalaiskyla tunnelma oli rauhoittava. Kiva pikku idylli. Lahestyva ukkosmyrsky toi tuulenpuuskia kaduille nostaen ilmaan hiekkaa ja roskia. Oli taas maailman lopun tunnelmaa ilmassa. Puuttui vain sakenoiva pallo mista ilmestyy alaston mies kyyryssa. Siisti meininki.
Kavastiin viela syomassa ja takaisin hotellille tultaessa aurinko oli jo laskenut. Kadut oli hiljenemassa. Ennen kymmenta selvisi todellakin etta paikka on pieni silla kavimme hotellimme parvekkeelta katsomassa kuinka koko kyla oli sammunut. Kaikki rakennukset oli pimeana ja kadut taysin autioina. Mielenkiintoista. Ihmettelimme myos hetken aikaa loytamamme rukoilisirkan toimintaa.
Huomenna siis vihdoin Laosiin. Jee!
Bussi oli hyvin perinteinen paljon kilsoja nahnyt perusbussi. Tais olla paikat taynna kun lahettiin liikenteeseen. Ilmastointi toimi mutta sita ei saanut kiinni joten kylma puhallus oli vahan hairitseva. Hetken ajon jalkeen alkoi tuuletus aukoista ja katossa olevasta kaiuttimesta tippumaan vetta Katan ja edessa istuvan tyton syliin. Jarrutusten yhteydessa vetta tuli ihan norona :) Yritettiin valttaa sit kastumista tyontamalla ikkunaverhot tuuletusreikiin.
Bussi pysahtyi muutamaan otteeseen. Pysahdyspaikoilla oli perinteisesti myynnissa hamahakkeja, heinasirkkoja, dynypotkoja (puunkuoreen ahdettua "Sticky" riisia), hedelmia ja jotain siipikarjaa. En saanut Kataa viela taivuteltua ostamaan hamahakkia maistettavaksi. Itse ostin ananasta :)
Matka Kambodzan rajakaupunkiin Stung Trengiin kesti n. 8 tuntia. Perille paastessa kello oli n. 16 ja paikalliset matka/hotelli lobbaajat kavi heti kiinni tarjoten hotellia ja mahdollisuutta matkata heti Laosin rajalle minne tasta kaupungista on viela n. 50 kilsaa. Kysyttaessa kuinka kauan raja on viela auki, vastaus oli six o'clock. Moneen kertaan toistettiin "easy for you, let's go". Rupes tulemaan kaverista semmonen helppoHeikki huijari olo niin paatettiin lahtea kyselemaan asioita itse yhdesta oppaan suosittelemasta paikasta. Tama osoittautui viisaaksi paatokseksi, silla selvisi etta raja sulkeutuu klo 17. Huh, onneksi lahettiin ottaa asioista selvaa. Hommasimme liput huomiselle rajanylitykselle siita luotettavasta paikasta.
Kavimme etsimassa hotellihuoneen kylan muutamasta vaihtoehdosta ja teimme kierroksen kylan markkina-alueen ympari. Paikka tosissaan on pieni. Tuntuu tosissaan etta on jossain Jumalan selan takana. Eihan siina, leppoisa maalaiskyla tunnelma oli rauhoittava. Kiva pikku idylli. Lahestyva ukkosmyrsky toi tuulenpuuskia kaduille nostaen ilmaan hiekkaa ja roskia. Oli taas maailman lopun tunnelmaa ilmassa. Puuttui vain sakenoiva pallo mista ilmestyy alaston mies kyyryssa. Siisti meininki.
Kavastiin viela syomassa ja takaisin hotellille tultaessa aurinko oli jo laskenut. Kadut oli hiljenemassa. Ennen kymmenta selvisi todellakin etta paikka on pieni silla kavimme hotellimme parvekkeelta katsomassa kuinka koko kyla oli sammunut. Kaikki rakennukset oli pimeana ja kadut taysin autioina. Mielenkiintoista. Ihmettelimme myos hetken aikaa loytamamme rukoilisirkan toimintaa.
Huomenna siis vihdoin Laosiin. Jee!
18.07.08 Koti on siella missa mielen hyva
Aamuisen aamupalan jalkeen selvitimme huomiselle matkan Strung trengiin josta voimme ylittaa rajan Laosiin. Suuntasimme sit hyvin syotyna keskustaan ja Central market alueelle.
Paikka oli tosi hieno. Paarakennus oli hienoa arkkitehtuuria todella isolla ja upealla kupolikatolla varustettuna. Myytavana oli runsaasti ihan kaikkea. Jotainhan sielta mukaankin tarttui. Kavimme myos l;aheisessa tavaratalossa mista mukaan tarttui muutamia kangasjulisteita. Jee.
Eilen annetun aikataulun mukaan olimme puol 5 Loasin suurlahetystossa hakemassa passejamme joihin oli ilmestynyt todella hienot Laosin viisumit. Kuul!
Jatkoimme matkaa jo tutulle "Russian market" alueelle viimeistelemaan eilen aloitettuja shoppailuja mutta yllattaen paikka meninkin kiinni heti viiden jalkeen joten ostamiset jai vahiin. Onneksi muutama tati piti puljuaan auki joten ei sieltakaan ihan tyhjin kasin tarvinnu palata.
Tuk Tukin kyydissa istuessa, kun lammin tuuli puhalsi kasvoille, tuli mieleen Suomi ja se miten kaukana se on tasta paikasta ja ajasta. Se tuntui vieraalle ja etaiselle. Outo tunne. Nyt on ollut matkassa niin kauan etta tasta matkustamisesta on tullut se tuttu kotoinen toiminta ja ennen niin tutut toiminnat siella Suomessa on vain sen kaukainen muisto vain.
Illasta kavimme viela syomassa eilen hyvaksi todetussa ravintolassa mika naytti olevan symppistarjoilijalle oikein mukava yllatys. Tuk Tukin tarjoajia nakee kadulla koko ajan mutta vahan tarjoukset muuttu hurjemmaksi kun Tuk Tukin tarjoaja tarjosi seuraavaksi "Marihuana, Hasis, Crack, Cocaine or Opium. We got everything" Oli silleen etta huh huh.
Huomen aamusta pitaa olla heti kuuden jalkeen tekemassa check outtia kun bussi rajakaupunkiin lahtee, auts.
Paikka oli tosi hieno. Paarakennus oli hienoa arkkitehtuuria todella isolla ja upealla kupolikatolla varustettuna. Myytavana oli runsaasti ihan kaikkea. Jotainhan sielta mukaankin tarttui. Kavimme myos l;aheisessa tavaratalossa mista mukaan tarttui muutamia kangasjulisteita. Jee.
Eilen annetun aikataulun mukaan olimme puol 5 Loasin suurlahetystossa hakemassa passejamme joihin oli ilmestynyt todella hienot Laosin viisumit. Kuul!
Jatkoimme matkaa jo tutulle "Russian market" alueelle viimeistelemaan eilen aloitettuja shoppailuja mutta yllattaen paikka meninkin kiinni heti viiden jalkeen joten ostamiset jai vahiin. Onneksi muutama tati piti puljuaan auki joten ei sieltakaan ihan tyhjin kasin tarvinnu palata.
Tuk Tukin kyydissa istuessa, kun lammin tuuli puhalsi kasvoille, tuli mieleen Suomi ja se miten kaukana se on tasta paikasta ja ajasta. Se tuntui vieraalle ja etaiselle. Outo tunne. Nyt on ollut matkassa niin kauan etta tasta matkustamisesta on tullut se tuttu kotoinen toiminta ja ennen niin tutut toiminnat siella Suomessa on vain sen kaukainen muisto vain.
Illasta kavimme viela syomassa eilen hyvaksi todetussa ravintolassa mika naytti olevan symppistarjoilijalle oikein mukava yllatys. Tuk Tukin tarjoajia nakee kadulla koko ajan mutta vahan tarjoukset muuttu hurjemmaksi kun Tuk Tukin tarjoaja tarjosi seuraavaksi "Marihuana, Hasis, Crack, Cocaine or Opium. We got everything" Oli silleen etta huh huh.
Huomen aamusta pitaa olla heti kuuden jalkeen tekemassa check outtia kun bussi rajakaupunkiin lahtee, auts.
17.07.08 Phnom benh palloilua
Syotiin aamulla isot patongit hotellimme ravintolassa. Saoin kuin muitten ruokien kanssa hotellilla, ruuat maksetaan check outissa kaiken muun kanssa. Kaikki tilatut ruuat merkitaan oman huoneen vihkoon mika loytyy hylysta "In God we trust" seinakyltin alta.
Paatettiin kavella aamupalan jalkeen Laosin suurlahetystoon kyselee Laosin viisumeita kerran matka kartalla ei ollut liian pitka ja olis kiva nahda kaupungia siina kavellessa. Hyvin loydettiin perille ja nahtiinkin paikallisten aika karuakin asuinaluetta. No suurlahetysto oli tietenkin ruokatauolla viela tunnin sinne saavuttaessa joten tapettiin aikaa hakemalla juomista laheiselta bensa-asemalta.
Lopulta saatiin viisumihakemukset vetamaan ja nain itse hoidettuna saastimme
toiminnassa 10$. Jatkoimme matkaa lahella olevalle kuuluisalle "Russian market" markkina-alueelle missa vierahtikin useampi tunti. Loysin kahdet kalastajahousut Vietnamissa repeytyneiden tilalle. Kata teki tiedustelukierroksen huomista ostostasmaiskua varten. Onneksi vasta taalla markkina-alueella ollessa kaupungin yllatti rankkasade ja kunnon ukonilma. Kuulimme vain taivaan repeavan upeasti ja sateen rapisevan markkina-alueen peltikattoon. Puhelin taas soi kesken ostosten mutta loppui ennen vastaamista, taas soittajana 007 numero eika mitaan muuta. Mistahan on kyse?
Illasta kavimme viela illastamassa todella hyvaa ruokaa kaupungin ns. paaturistikaduilla. Samalla nahtiin vahan perinteista paikallista iltatoimintaa ja selviteltiin reittia huomislle keskustori reissulle.
Mekong joen kupeessa kavellessa naimme useita todella isoja rottia joen tormassa syomassa jatteita ja mita lie. Ne oli kylla siisteja.
Tilasimme hotellin ravintolasta viela juustohampparit ranskalaisilla huoneeseen taydentamaan illan leffan katsomista telkusta. Ahh, tanaan molemmat syotiin itsemme ihan ahkyyn. Hyva meininki :)
Paatettiin kavella aamupalan jalkeen Laosin suurlahetystoon kyselee Laosin viisumeita kerran matka kartalla ei ollut liian pitka ja olis kiva nahda kaupungia siina kavellessa. Hyvin loydettiin perille ja nahtiinkin paikallisten aika karuakin asuinaluetta. No suurlahetysto oli tietenkin ruokatauolla viela tunnin sinne saavuttaessa joten tapettiin aikaa hakemalla juomista laheiselta bensa-asemalta.
Lopulta saatiin viisumihakemukset vetamaan ja nain itse hoidettuna saastimme
toiminnassa 10$. Jatkoimme matkaa lahella olevalle kuuluisalle "Russian market" markkina-alueelle missa vierahtikin useampi tunti. Loysin kahdet kalastajahousut Vietnamissa repeytyneiden tilalle. Kata teki tiedustelukierroksen huomista ostostasmaiskua varten. Onneksi vasta taalla markkina-alueella ollessa kaupungin yllatti rankkasade ja kunnon ukonilma. Kuulimme vain taivaan repeavan upeasti ja sateen rapisevan markkina-alueen peltikattoon. Puhelin taas soi kesken ostosten mutta loppui ennen vastaamista, taas soittajana 007 numero eika mitaan muuta. Mistahan on kyse?
Illasta kavimme viela illastamassa todella hyvaa ruokaa kaupungin ns. paaturistikaduilla. Samalla nahtiin vahan perinteista paikallista iltatoimintaa ja selviteltiin reittia huomislle keskustori reissulle.
Mekong joen kupeessa kavellessa naimme useita todella isoja rottia joen tormassa syomassa jatteita ja mita lie. Ne oli kylla siisteja.
Tilasimme hotellin ravintolasta viela juustohampparit ranskalaisilla huoneeseen taydentamaan illan leffan katsomista telkusta. Ahh, tanaan molemmat syotiin itsemme ihan ahkyyn. Hyva meininki :)
16.07.08 Ja eiku bussilla Kambodzaan
Kaikki aamun bussit oi jo taynna mutta saimme paikat paivan vikaan bussiin mika lahti klo 11:30 mika kavi meille tosi hyvin silla kerkesimme nukkua vahan pitempaan, kayda aamiaisella seka ostamassa evasta matkalle.
Vaikka kauppa pyysi ihan kauhu ylihintaa Lay's:n import sipseista, emme voineet vastustaa kiusausta ja ostimme pussillisen viinietikka sipseja mitka on kylla NIIN huippuja :)
Bussimatka rajalle kesti yllattavan kauan. Bussin ajovauhti oli jotenkin oudon hidas, mikahan siina. Rajalla bussissa oleva matkatoimiston seta hoiti kambodzan viisumin passiin reilua hintaa vastaan. Itse ei tarvinnut kun nousta bussista muutamaan kertaan nayttamaan naamaa viranomaisille. Vahan epailyttavaa olo oli rajalla mutta kaikki meni hyvin joten eikun eteenpain.
Kambodzan maisemat oli taas hienot. Kovin tasaista vehreaa peltoa ja palmuja siella taalla. Tosi hienon nakoista luontoa.
Phnom Benhiin selvittiin ihan ajallaan ja saimme vihjeen ok hostellista minne meidat vei Tuk Tuk. Kata oli innoissaan ensimmaisesta Tuk Tuk ajelustaan. Emme illasta sit enaa tehty muuta kuin syotiin ja kavimme laheisessa ruokakaupassa toteamassa etta taalta loytyy huippulimuja kuten Mirinda Green Cream, Fanta Fruit Punch ja tietysti Vanilja Cola, HELMI! Eika ole kallista! \o/
(ruokailun yhteydessa minun puhelin soi mutta soittaja lopetti soittamisen ennen kun kerkesin vastata. Soitto tuli numerosta 007? Mitahan asiaa Bondilla oli? :))
Huomenna tarkoitus selvittaa Laosin viisumikuviot ja pyoria kaupungin nahtavyyksia lapi. Phnom Benh vaikuttaa talla vierailulla paljon mukavammalle ja rennommalle paikalle kuin minkalainen kuva mulla aikasemmista kerroista on jaanyt. Kiva vaan. Katakin tuntui heti tykastyvan paikkaan.
Vaikka kauppa pyysi ihan kauhu ylihintaa Lay's:n import sipseista, emme voineet vastustaa kiusausta ja ostimme pussillisen viinietikka sipseja mitka on kylla NIIN huippuja :)
Bussimatka rajalle kesti yllattavan kauan. Bussin ajovauhti oli jotenkin oudon hidas, mikahan siina. Rajalla bussissa oleva matkatoimiston seta hoiti kambodzan viisumin passiin reilua hintaa vastaan. Itse ei tarvinnut kun nousta bussista muutamaan kertaan nayttamaan naamaa viranomaisille. Vahan epailyttavaa olo oli rajalla mutta kaikki meni hyvin joten eikun eteenpain.
Kambodzan maisemat oli taas hienot. Kovin tasaista vehreaa peltoa ja palmuja siella taalla. Tosi hienon nakoista luontoa.
Phnom Benhiin selvittiin ihan ajallaan ja saimme vihjeen ok hostellista minne meidat vei Tuk Tuk. Kata oli innoissaan ensimmaisesta Tuk Tuk ajelustaan. Emme illasta sit enaa tehty muuta kuin syotiin ja kavimme laheisessa ruokakaupassa toteamassa etta taalta loytyy huippulimuja kuten Mirinda Green Cream, Fanta Fruit Punch ja tietysti Vanilja Cola, HELMI! Eika ole kallista! \o/
(ruokailun yhteydessa minun puhelin soi mutta soittaja lopetti soittamisen ennen kun kerkesin vastata. Soitto tuli numerosta 007? Mitahan asiaa Bondilla oli? :))
Huomenna tarkoitus selvittaa Laosin viisumikuviot ja pyoria kaupungin nahtavyyksia lapi. Phnom Benh vaikuttaa talla vierailulla paljon mukavammalle ja rennommalle paikalle kuin minkalainen kuva mulla aikasemmista kerroista on jaanyt. Kiva vaan. Katakin tuntui heti tykastyvan paikkaan.
15.07.08 Lahihistorian havinoista Vietnam paatokseen
Oli vahan tiukka nousu kun piti olla heti kahdeksalta bussia kadulla odottamassa. Opas haki meidat aika ajallaan mutta veikin meidat vain toiseen paikkaan odottamaan bussin tuloa muiden reissaajien kanssa viela yli tunniksi. Noo, paastiin kuitenkin matkaan.
Juuri ennen lahtoa vanha mummo tuli kaupittelemaan pikkulintuja mitka oli ahdettu yhteen isoon hakkiin. Lintuja oli varmaan yli 50. Yllattaen yksi paikallinen nainen osti mummolta kaikki linnut ja paasti ne vapaaksi samantien siina kadulla Kiva ele :)
Retkioppaamme oli tosi hyva ja mielenkiintoinen. Han on itse Vietnam sotaveteraani, palvellut niin jenkkien kuin myos myohemmin Vietcongien puolella. Ollut 4 vuotta vankilassa "oppimassa" kommunismia Vietnamissa jne. Sedalla riitti kerrottavaa Vietnamin sodasta. Mielenkiintoisia uusia juttuja tuli ilmi, asiat selveni. Kierrokselle tuli paljon syvempi tarkoitus kokonaisuudessaan. Nahtiin Vietcongien keksimia ansoja, ideoita kuinka luontoa ja jenkkien armeijan kamaa voi kayttaa uusiksi jenkkeja vastaan seka kavimme ryomimassa heidan maanalaisissa tunneleissa mitka tuntuivat tilavammille kuin mita muistin ensimmaiselta kaynniltani mutta onhan ne aika pienia. Menin talla kertaa 60 metria maan alla parhaimmillaan 6 metrin syvyydessa. Kata ryomi vain 30 metria. Samalla reissulla oli mahdollisuus ampua erinaisilla aseilla kuten m60, ak-47, jne. Ei itse tullut ammuttua, aika kallistahan se myos on mut yllattavan moni meidan turistiryhmasta kavi ampumassa.
Illasta kaytiin katsomassa yhta isoa tavarataloa mista loyty pizza hut. Siina pitsaa odotellessa selviteltiin reittia eteenpain ja paatettiin jattaa se etelainen saari Vietnamissa valiin, koska meno sinne bussilla olisi typerasti syonyt nelja paivaa vaan odotellessa kun samana paivana ei paase kaupungista toiseen ihmeellisten aikataulujen takia. Eli huomenna lahetaan suoraan Kambodzaan jolloin saamme hyvin aikaa Laosin tutkimiseen mika olikin alkuperainen idea.
Juuri ennen lahtoa vanha mummo tuli kaupittelemaan pikkulintuja mitka oli ahdettu yhteen isoon hakkiin. Lintuja oli varmaan yli 50. Yllattaen yksi paikallinen nainen osti mummolta kaikki linnut ja paasti ne vapaaksi samantien siina kadulla Kiva ele :)
Retkioppaamme oli tosi hyva ja mielenkiintoinen. Han on itse Vietnam sotaveteraani, palvellut niin jenkkien kuin myos myohemmin Vietcongien puolella. Ollut 4 vuotta vankilassa "oppimassa" kommunismia Vietnamissa jne. Sedalla riitti kerrottavaa Vietnamin sodasta. Mielenkiintoisia uusia juttuja tuli ilmi, asiat selveni. Kierrokselle tuli paljon syvempi tarkoitus kokonaisuudessaan. Nahtiin Vietcongien keksimia ansoja, ideoita kuinka luontoa ja jenkkien armeijan kamaa voi kayttaa uusiksi jenkkeja vastaan seka kavimme ryomimassa heidan maanalaisissa tunneleissa mitka tuntuivat tilavammille kuin mita muistin ensimmaiselta kaynniltani mutta onhan ne aika pienia. Menin talla kertaa 60 metria maan alla parhaimmillaan 6 metrin syvyydessa. Kata ryomi vain 30 metria. Samalla reissulla oli mahdollisuus ampua erinaisilla aseilla kuten m60, ak-47, jne. Ei itse tullut ammuttua, aika kallistahan se myos on mut yllattavan moni meidan turistiryhmasta kavi ampumassa.
Illasta kaytiin katsomassa yhta isoa tavarataloa mista loyty pizza hut. Siina pitsaa odotellessa selviteltiin reittia eteenpain ja paatettiin jattaa se etelainen saari Vietnamissa valiin, koska meno sinne bussilla olisi typerasti syonyt nelja paivaa vaan odotellessa kun samana paivana ei paase kaupungista toiseen ihmeellisten aikataulujen takia. Eli huomenna lahetaan suoraan Kambodzaan jolloin saamme hyvin aikaa Laosin tutkimiseen mika olikin alkuperainen idea.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
