Bussi oli hyvin perinteinen paljon kilsoja nahnyt perusbussi. Tais olla paikat taynna kun lahettiin liikenteeseen. Ilmastointi toimi mutta sita ei saanut kiinni joten kylma puhallus oli vahan hairitseva. Hetken ajon jalkeen alkoi tuuletus aukoista ja katossa olevasta kaiuttimesta tippumaan vetta Katan ja edessa istuvan tyton syliin. Jarrutusten yhteydessa vetta tuli ihan norona :) Yritettiin valttaa sit kastumista tyontamalla ikkunaverhot tuuletusreikiin.
Bussi pysahtyi muutamaan otteeseen. Pysahdyspaikoilla oli perinteisesti myynnissa hamahakkeja, heinasirkkoja, dynypotkoja (puunkuoreen ahdettua "Sticky" riisia), hedelmia ja jotain siipikarjaa. En saanut Kataa viela taivuteltua ostamaan hamahakkia maistettavaksi. Itse ostin ananasta :)
Matka Kambodzan rajakaupunkiin Stung Trengiin kesti n. 8 tuntia. Perille paastessa kello oli n. 16 ja paikalliset matka/hotelli lobbaajat kavi heti kiinni tarjoten hotellia ja mahdollisuutta matkata heti Laosin rajalle minne tasta kaupungista on viela n. 50 kilsaa. Kysyttaessa kuinka kauan raja on viela auki, vastaus oli six o'clock. Moneen kertaan toistettiin "easy for you, let's go". Rupes tulemaan kaverista semmonen helppoHeikki huijari olo niin paatettiin lahtea kyselemaan asioita itse yhdesta oppaan suosittelemasta paikasta. Tama osoittautui viisaaksi paatokseksi, silla selvisi etta raja sulkeutuu klo 17. Huh, onneksi lahettiin ottaa asioista selvaa. Hommasimme liput huomiselle rajanylitykselle siita luotettavasta paikasta.
Kavimme etsimassa hotellihuoneen kylan muutamasta vaihtoehdosta ja teimme kierroksen kylan markkina-alueen ympari. Paikka tosissaan on pieni. Tuntuu tosissaan etta on jossain Jumalan selan takana. Eihan siina, leppoisa maalaiskyla tunnelma oli rauhoittava. Kiva pikku idylli. Lahestyva ukkosmyrsky toi tuulenpuuskia kaduille nostaen ilmaan hiekkaa ja roskia. Oli taas maailman lopun tunnelmaa ilmassa. Puuttui vain sakenoiva pallo mista ilmestyy alaston mies kyyryssa. Siisti meininki.
Kavastiin viela syomassa ja takaisin hotellille tultaessa aurinko oli jo laskenut. Kadut oli hiljenemassa. Ennen kymmenta selvisi todellakin etta paikka on pieni silla kavimme hotellimme parvekkeelta katsomassa kuinka koko kyla oli sammunut. Kaikki rakennukset oli pimeana ja kadut taysin autioina. Mielenkiintoista. Ihmettelimme myos hetken aikaa loytamamme rukoilisirkan toimintaa.
Huomenna siis vihdoin Laosiin. Jee!
Tekstit
1 kommentti:
Upea kuva rukoilijasirkasta!
Lähetä kommentti