Entäs jos...

Jees, ilmeisesti mulle on kuin onkin iskenyt matkapaniikki, josta olen ikäni halveksuen lukenut ilta-sanomien palstoilta. (kirjoitin tänne hyvin pitkän tekstin, jonka päätin sensuroida sekavuudesta ja väärinkäsityksistä johtuen aamulla). Selitän mitä tarkoitan:

Kaikki, jotka tunnen - kaikki - hehkuttavat matkaa. "vähän siistiä kun lähette" "kauan te ootte" "pääsisinpä mäkin" "mä oon niin kateellinen"... jne. Itse taidan olla ainoa, joka ei osaa koota tunteitaan ja innostua näin hienosta jutusta. Tiedän että olen sisimmässäni innoissani, tiedän, että haluan lähteä koska matka on siisti juttu ja olen laittanut siihen tuhansia euroja ja sitä on suunniteltu jo puoltoista vuotta. Jotenkin nyt kuitenkin tämän koulun, lopputyön ja muuton keskellä en ole osannu ajatella matkaa ollenkaan, enkä siiskään myös innostua siitä. Minulle iskee paniikki, että entäs jos... siellä ei olekaan siistiä. Miten typerä kysymys! Aikaisemmat matkakokemukset rajoittuvat kaupunkilomaan Torremolinoksessa ja Budapestissä, missä muualla mä oon käynyt.. ööö... Onhan sitä tullut käytyä Ruotsissa ja Tallinnassa ja kerran Dubaissa (kun olin 12). Nämä matkat olivat kivoja, mutta eivät upeita ja mahtavia. Sori vaan kaikki silloiset kanssamatkustajani (vaikka matkaseura ei tähän liity), mutta minulle ne olivat vain ihan kivoja.

Joten nyt kymmenviikkoinen hullu seikkailu täysin erilaisissa kaupungeissa ja maissa ja viidakoissa luo aikamoiset odotukset, varsinkin kun kaikki hokevat kuinka mahtavaa tulee olemaan. Sitä todellakin toivon ja yritän olla väheksymättä ketään tai matkaa itseään mutta tämän hetkiset odotukseni matkalle ovat ne ihan kivat. Matkan ylistäminen luo paineita, ei sillä etteikö kaikki siitä innostuneet saisi iloita matkasta mutta se on silti vain ulkomaanloma, ainakin minulle, tässä vaiheessa. Toivon sen olevan enemmän mutten halua pakottaa itseäni riemuitsemaan siitä yli äyräiden, koska pystyn kyllä asettamaan odotukset aika korkealle enkä halua pettyä. Joten tästä lähdetään ja tällä mennään kunnes eteen tulee paremmat fiilikset.

Tänä aamuna kyllä kouraisi mahasta kun Ossi sanoi, että ens viikollahan sen sitten näkee, miten siellä sujuu. Ens viikolla. Apua..

ps. Näin tällä viikolla painajaista ettei Japanissa saatu maitoa muroihin. Ja tänä aamuna tuli päähän mielikuva siitä, kuinka lautalle juostessa kaadun ja saan tikkejä ja antibioottia vaativan haavan käteen.