10.08.08 Kaikki loppuu aikanaan

Vaikka ollaankin pehmeässä Hilton holtellin vuoteessa, tämä on se aamu mihin en olisi halunnut herätä. Todellisuus on kuitenkin kohdattava ja todettava että matka on nyt ohi.

Matka on sisältänyt pettymyksiä, yllätyksiä, turhautumista ja surua mutta toisaalta myös iloa, naurua, ihmetystä, kaunista ja ikimuistoista. Joka tapauksessa reissu oli aivan mahtava ja tuskin maltan odottaa millon pääsen taas uudestaan reissuun. On tämä kyllä vaan niin hienoa.

Katan kanssa matkailu ylitti kaikki odotukset ja yhdessä matkailu oli todella hienoa. Tästä on hyvä jatkaa. Jep, suunnitelmia on jo tehty seuraavista kohteista.

Viime yönä tehdyt pakkaukset helpotti lähtöä kun ei tarvinnut kuin nousta ja pukea. Haikein mielin jätimme upean huoneemme taakse ja rohkeasti kohtasimme hotellin laskun mikä onneksi oli oletetulla tasolla eikä sisältänyt yllätyksiä. Matka taksilla lentokentälle kaupungin läpi oli haikea mutta kun se tehtiin yhdessä, pahimmalta masennukselta selvis. Lentokentällä laukkuemme yhteispainoksi selvisi 45 kiloa mista iloksemme emme joutuneet maksamaan ylimääräistä. Oli myös kiva yllätys huomata että Bangkokin lentokenttävero on poistettu/tai liitetty automaattisesti lentolipun hintaan joten ylimääräistä ei tarvinnut maksaa. Se passas meille.

Vaikka 10 viikkoa on pitkä aika, on reissu mennyt tosi vauhdilla. On kokenut niin paljon kaikkea että on vaikea muistaa ensimmäisten viikkojen tapahtumia. Tuntuu kuin reissut muihin maihin ennen Thaimaata olisi ollut täysin eri kerroilla tehtyjä. Outoa. Mutta tämä matka kaikessa mahtavuudessaan vain vahvistaa faktaa että rakastan matkailua. (Niin minäkin!, terkuin Kata)

09.08.08 Viimeinen kokonainen päivä

Jep, arvasitte oikein: nukutti tosi hyvin. Itseasiassa myöhäseen laitettu herätyskin meni pitkäksi yli puolella tunnilla. Oli kyllä tosi hyvä fiilis herätä Eiliset ahdistukset lähestyvästä paluusta kotiinkin oli kaikonnut.

Suunnitelmat päivälle oli aika suuret ja olimme toista tuntia myöhässä aikataulusta. Ei ollut varaa antaa sen vaikuttaa joten matkaan.

Kävimme hotellin lähellä olevilla markkinoilla mistä löytyi Katalle kengät ja farkut: hyvä alku. Markkinat keskitty pääosin naisten vaatteisiin joten tyydyin Slurpee juomaan ja Donkin donutsin kookos creme donitsiin :)

Matka jatkui sit hotellin privaatti jokiveneellä jonkin moisen matkan päähän satamaan mistä hypättiin "sky trainiin" mikä lopulta vei meidät jo viime sunnuntaina tutuksi tulleille vloppu markkinoille. Muisto nyt jo kolmesta täysin täyteen ahdetusta repusta oli selvästi kaikonnut sillä tulimme markkinoilta ulos kolmen täyden muovikassillisen kanssa. Ööö, kerran ongelmissa ollaan tavaramäärän kanssa, niin ollaan sit kunnolla.

Illasta vielä teimme muutamia yllätyslöytöjä katumarkkinoilla ja tavarataloissa sekä juoksimme muutamien tuotteiden perässä ennen illastamista matkan suosikki ravintolassa, Sizzler:ssä.

Illasta hotellille palattaessa edessä oli armoton pakkaus. Kello meni pitkälle yöhön mutta lopputuloskin oli hyvä: kaikki kamat ahdettiin kolmeen rinkkaan, yhteen käsilaukkuun, mun "indy"laukkuun sekä muutamaan julistekääröön. Painosta ei ollut tietoa.

Kata kävi myös toistamassa eilisen nautinnon istumalla jonkin aikaa kuumassa kylvyssä. Seurasimme myös ikkunasta kuinka hotellimme vieressä kuvattiin yöllä Sony-Ericson kännykkämainosta. Huomenna edessä on sit paluu Suomeen :( ...ei haluais mennä nukkumaan.

08.08.08 Kelluvilla markkinat ja two nights with Paris..eiku in Hilton

Minun "spider sences" kihelmöi. Ihan kuin Katan herätys ois soinu. Avaan silmät ja tarkistan kellon: 06:33, hups. Katan herätys olis ollut tunti sitten ja meidän reissu alkaa 25 minuutissa. Ja Kata nukkuu tyytyväisenä. Kuulen myös jotain mikä ei ole yhdeltäkään retkeltämme puuttunut: jep, ulkona sataa kaatamalla.

Eipä siinä auttanut kun herättää Kata ja ruveta suoriutumaan. Kävi kyllä mielessä että ois vaan jättänyt retken väliin kerran se oli halpa, mei ei oltu nukuttu kun 4 tuntia ja ulkona satoi mutta niin sitä vaan punnerrettiin itsemme pihalle ajoissa. Kata kerkes suihkussakin käydä, hyvä Kata!

Onneksi matkalla kelluville markkinoille sai vähän levättyä. Itse markkinat on konseptina mielenkiintoiset ja siistit mutta turismi on kyllä pilannut tämän kulttuurin. Jokaista "kauppavenettä" kohti on ainakin 5 turistivenettä ja kerran turistiveneitä on niin paljon, on kaupat siirretty turismin tieltä vedestä joen varsille milloin koko idea muuttuu. Höh. No kyllä veneellä jokea pitkin ajelu oli kuitenkin kiva kokemus ja jotain ostettavaakin löyty.

Markkinoilta tullessa edessä olikin sit hotellin muutos. Huoneen hinta yli kymmen kertastui mutta sen kyllä myös huomas. Heti aulaan saavuttua palvelu oli erinomaista. huone oli todella siisti ja vaikka olimme vain 10 kerroksessa, näkymä joelle ja kaupunkiin huoneemme suuresta ikkunasta oli upea. Nautimme hetken aikaa luksuselämää ennenkuin oli taas aika suunnata kaupoille.

Käytimme kalliin hotellin etuja hyväksi menemällä Hiltonin omalla jokiveneellä joen yli, ahh, tämä on elämää. Ei oltu syöty juuri mitään koko päivänä joten ruuat "Outback" pihviravintolassa maistu hyvin.

Tälle illalle ei enää paljoa ostettavaa löytynyt mutta kun katsoo meidän tuliaisröykkiöitä, ehkä se on hyvä vaan. Nukkumaan menoa ihan odotti koska sänky oli aivan huippu pehmeä. Päätimme nukkua yö hyvin ilman aikaista herätystä vaikka ostospuutelistassa vielä on muutamia juttuja huomiselle.

07.08.08 Jokiajelua ja ostoskeskus hengailua

Selviteltiin aamusta miten päästä ajelee veneellä jokea pitkin. Saimme tiedot ja sovittua että Tiina ja Tomi tulee tänne meidän kadulle minkä läheltä veneitä lähtee. Heitä odotellessa istuimme netin äärellä ja tilasimme hyvityksenä menetetyille Bayoke öille sviitin kahdeksi yöksi Millenium Hilton hotellista = oujee. Huomenna siis sinne ottamaan kaikki irti vikoista päivistä.

Tiinan ja Tomin tullessa ja pikaisen hotellihuone esittelyn jälkeen saimme hyvin aikaa kulumaan Kahosan roadilla mistä Tiina ja Tomi löysi ostettavaa. Kata osti uuden repun mikä tulee tarpeeseen isojen ostoskasojen takia.

Lopulta pääsimme myös sinne joelle mikä ei nyt ollut mitään ihmeellistä. Kyseessä oli perus vene mihin mahtui ehkä joku 50 ihmistä ja se meni vain laiturilta toiselle. Vähän niinkuin olis bussissa istunut, mutta vedessä. Mutta Tiinaa ja Tomia oli taas kiva nähdä. Kiva oli jutella. Nähtiin myös joen varrella meidän huominen Hilton hotelli mikä näytti oikein hyvälle.

Illasta sit pyörittiin läpi eilen käymättä jääneitä tavarataloja mitkä valitettavasti osoittautui liian kalliiksi. Varasimme myös reissun huomisaamuksi kelluville markkinoille mitkä on mua aina kiinnostanut. Taas on edessä tiukka herätys mutta pakko valvoa käytävässä jotta saa akkuja ladattua sekä tehdä pakkaukset koska hotellin vaihto edessä.

06.08.08 Shoppaillaanhan taas välillä

Tuli nukuttua vähän pitempään kun meni eilen aika myöhään. Tälle päivälle ohjelma oli aika helppo. Tarkoitus oli koluta läpi paikallisten vaatemarkkinat, enemmän turisteille tarkoitettu, meidän kotikatu, Kahosan road sekä muutama keskustan tavaratalo. Joten ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Vaikka kassit/reput on jo täynnä tavaraa, emme antaneet sen haitata ostosintoa. Kata joutui palaamaan paikallisten markkinoilta tyhjin käsin kun mulle löytyi farkut ja 3 paitaa. Khaosan roadilla Katakin pääsi jo vauhtiin ja löysi 6 paitaa, minä pysyin vauhdissa samalla määrällä paitoja.

Illasta emme ostoskeskuksille enää sit kerenny mutta olimme tyytyväisiä päivän saldoon. Kävimme kysymässä hotellihuonetta Bayoke Towerista kahdeksi viimeiseksi yöksi mutta hotelli ei voinut tarjota kuin pe yön joten jätimme sen väliin. Harmillista sillä sitä oltiin odotettu. Illasta sit taas tuttuun tapaan istuttiin käytävän portaikossa käyden läpi päivän ostoksia ja ladaten kameran ja puhelimen akkuja niin meidän kuin myös alemman kerroksen vessassa :) Sovimme myös uudesta tapaamisesta Tiinan ja Tomin kanssa huomiselle.

05.08.08 Monipuolinen retkeilypäivä

Jep, aamu teki tiukkaa mutta kyllä sitä selvis ajallaan matkaan. Perinteisesti minibussi haki meidät myöhässä. Ärsyttävästi samalle retkelle haettiin krapulaiset jakemaket ja pissikset.

Päivän retken eka pysähdys oli n. 1,5h ajomatkan päässä Bangkokin keskustasta oleva hautausmaa minne on haudattu toisen maailmansodan aikaisia eurooppalaisia sotavankeja ja sodassa kaatuneita. Eipä siinä ihmeellisempää, se oli hautausmaa.

Retken seuraava etappi oli sotamuseo ja sen vieressä oleva kuuluisa Kwai joen silta. Kohtuu tiukan aikataulun takia museoon tutustumisen joutu jättää vähälle jotta kerettiin siltaan tutustumaan. Onhan se aika jännä silta mutta ei minusta mitään hirmu ihmeellistä. Toisaalta en sit tiedä mitä sillalta pitäisi odottaa. Katasta silta oli kuul. Kata myös soitti terveiset äitilleen sillan kupeesta.

Sillalta selvittiin sit "kuolon junaan" mikä ei ollut kuin normaali paikallisjuna. Nimi tulee raiteista mitä pitkin sota-aikana vankeja kuljetettiin. 40 minuutin junamatka oli kivan leppoisa. Mukava oli katsoa hienoja maisemia.

Junareissun jälkeen kävimme nauttimassa Thaimaalaisen lounaan. Lounaan jälkeen pääsimme reissun mielenkiintoisempiin osioihin kun vuorossa oli ratsastusta norsulla. Meidän norsu oli "äiti" ja samalla lauman isoin. Norsut on kyllä siistejä. Meidän norsu oli hauska kun se meni välillä vähän omia polkuja hakemaan ruokaa pensaista ja nurmilta :) Norsuratsastus oli ensimmäinen retken osio mihin yksi krapulainen pissis osallistui. Tähän mennessä se oli vain nukkunut autossa vieden meidän paikat ja näyttäen tympeää naamaa. Vaikka se ei meiltä ollut pois muussa kuin hyvissä auton istumapaikoissa, kävi ärsyttää tuommonen "nokka vinossa" asenne. Mitäs pitää lähteä huonovointisena matkalle. Pilaa vaan muitten tunnelman.

Norsuratsastuksen päätteeksi oli mahdollista syöttää norsuja banaaneilla. Pitihän sitä palkita ronsut ja hyvinhän tuo banaani tuntu maistuvan. Meidän äiti norsu, omista välipaloista huolimatta, oli kovasti nälkäinen työntäen kärsäänsä vähän muittenkin norsujen apajille :) Norsuparkissa oli myös mahdollista silitellä pientä apina vauvaa. Se oli suloinen.

Täältä matka jatkui sit läheiselle pienelle vesiputousalueelle ja lopuksi bambulautta-ajelulle. Lauttailu oli rentouttava kokemus krapulaisten teinien ärsyttävästä läsnäolosta huolimatta.

"kotimatka" sujui sit nukkuen ja kaupunkiin päästessä meillä oli jo vähän kiire keskustaan, koska olimme sopineet näkevämme vastanaineen tuoreen nuorenparin Tomin ja Tiinan, koska ne oli samoilla kulmilla hunajakuutaan viettämässä.

Kerettiin hyvin tapaamiseen ja ilta vierähti vauhdilla ja oikein kivasti kun kävimme syömässä hyvässä ravintolassa, vaihdettiin kuulumisia, naurettiin ja testasimme maailman ensimmäisen 3d:si kuvatun leffan "Journey to the center of the earth". Leffa oli kivan rento jos sitä ei tosissaan ottanut ja 3d efektit toimi yllättävän hyvin. Leffan jälkeen hyvästeltiin vielä toisia yli 40 minsaa vaikka kello oli jo yksi yöllä. Juttua riitti :)

4.8.08 Shoppailua shoppailua

Tänään oli tarkoitus koluta läpi varmaan kaupungin kuuluisin tavaratalo MBK. Ennen sinne menoa kävimme kuitenkin varaamassa retkiä seuraavalle päivälle sekä katsomassa muutamaan kaupungissa olevaa buddhapatsasta. Ekalle patsaalle mentäessa osuimme sattumalta painotaloon, mistä löytyi isoja elokuvajulisteita ja yllätten käytimme siellä aikaa toista tuntia käyden läpi julisteita. Kerran julisteiden hinta oli reilu, tulimme ulos kaupasta kera 12 ison ja muutaman pienen julisteen kanssa, kuul!

Ensimmäinen Buddhapatsas oli jotain 30m korkea seisova buddha. Ihan jees. Toinen oli sitten istumassa, 3m korkea mutta oli solid gold ja painoi opaskirjan mukaan 5.5 tonnia. Sekin oli ihan jees, ei mitään kummosia. Molemmat odotettiin sen kiiltävän enemmän :) Ennen kuin saimme yliannostuksen kulttuuria suunnistimme ostoskeskuksiin missä odotettavasti meni koko loppu päivä ihan iltaan saakka. Taas mukaan tarttui elokuvia hulluilla erikoispaketeilla, jee! Kävimme vielä syömässä ennen hotellille paluuta. Vaikka seuraavana päivänä oli aikainen herätys retkelle, jouduimme istumaan taas yleisvessassa lataamassa akkuja, mutta samalla katsoimme kaikki päivän ostokset läpi, joten aika vierähti yöhön ihan mukavasti.

3.8.08 Almost fully booked

Khaosan Road bussi oli perillä Bangkokissa epäinhimilliseen aikaan heti kuuden maita aamusta. Kaupunki tuntui olevan vielä unessa. Lähdimme järjestelmällisesti käymään läpi Khaosan roadin monia hotelleja, hostelleja ja guesthouseja. Yllättäen lähes kaikki olivat täynnä, jopa hieman kalliimmat paikat. Osassa oli mahdollisuus saada huone kuuden tunnin päästä kun edelliset asukkaat chek outtaa. Vaikka bussissa saikin aika hyvin nukuttua, ei ollut aikomuksena odottaa reppujen kanssa huoneen vapautumista. Onneksi kadun päästä löytyi paikka, josta saimme huoneen puolen tunnin odotuksella. Huoneemme sijaitsi 4. kerroksessa ja on kaakeloitu kliiniseksi. Meille se kävi. Nukuimme hyvät päiväunet jonka jälkeen päivä oli jo puolessa, kävimme pesulla ja lähdimme katsomaan Bangkokin kuuluisia viikonloppumarkkinoita.

Paikka oli mielettömän iso! Opaskirjan mukaan 15000 myyntikojua ja 200000 ihmistä päivittäin ja se näkyi. Hulluna kaikkea ostettavaa ja mielettömät ihmismassat tungeksimassa. Paikan myyjät olivat hinnoitelleet tuotteet niin alas, ettei mistään tarvinnut enää edes tinkiä. Yllättäen Kata ei löytänyt mitään enkä minäkään muutamaa paitaa ja tuliaista enempää.

Jatkoimme markkinoilta Bangkokin yhteen suurista tavarataloista. Paikka oli muuten aika porvari mesta mutta löysimme tosi hyvän hintaisen ja hyvällä valikoimalla varustetun DVD puljun, mistä irtosi sen verran leffoja molemmille, että pääsimme Visa korttia taas käyttämään. Siinäpä se ilta sitten alkoi olemaan ja suunnistimme takaisin "koti" kadullemme ja kävimme läpi päivän ostoksia hotellin käytävän yhteisvessassa, sillä siellä olivat paikan ainoat pistokkeet ja ainoa paikka siis ladata kameran akkua. Ainut miinus hyvässä huoneessamme oli pistorasian puuttuminen. Vaikka huoneemme oli kokonaan kaakeloitu umpeen, tukimme kuitenkin yöksi vessan- sekä ulko-oven kynnykset, jotta saisimme mielenrauhaa yöksi eikä tarvi ajatella että torakoita tulisi sisään.

02.08.08 Matka reissun viimeiseen maaranpaahan alkaa

Bussi Bangkokiin oli lahtevfa vasta illasta joten meilla oli kivasti aikaa viela pyoria kaupungissa. Hotellin tati suuttui meille kun sille selvisi ettemme olleet tilanneet Bangkok matkaa hanen kauttaan joten emme saaneet jattaa reppuja hotellin respaan. Ei paljoa neljan yon oleskelu hotellissa painanut. Ihana nainen.

Onneksi saimme jattaa laukut ja pussukat matkatoimistoon mista varasimme liput. Siella tati oli oikein mukava ja olimme saaneet silta vinkkeja niin Chiang Main kuin myos Bangkokin paatyyn.

Saimme hyvin aikaa kulumaan kaymalla kaupungin laidalla olevassa "Aasian Prismassa" eli Big C tavaratalossa. Olihan se iso ja monipuolinen mutta ei nyt meille tarjonnut mitaan kummosta. Ostettiin sielta evaat bussiin.

Kavimme myos tarkistamassa oisko jonkun leffan aikataulu osunut hyvin yksiin meidan aikataulun kaa mutta kerran niin ei tapahtunut, menimme legendaariseen Svensens jatskibaariin syomaan 9 palloa jatskia, hedelmapaloja seka suklaa kakkua suklaa fonduella seka kermavaahdolla, lue: ahh.

Taman terveellisyyden esikuvan jalkeen olimme valmiit bussimatkaan. Bussi oli taas hienompi VIP bussi. Matka taittui pimealla joten maisemia ei juuri nakynyt

01.08.08 Gibbonin lento

Yllattavan ajallaan hakee minibussi meidat sovitusta paikasta. Auto on jo lahes taynna. 4 irkku pissista joiden kalatys leikkaa pumpulista aamutunnelmaa, nice. On liian aikaista tammoiselle.

Haetaan viela muutamat tyypit ja suunnataan n. tunnin ajomatkan paahan kaupungista sademetsaan. Kyseessa on kuulema kohtuu uusi seikkailu. Toiminta ollut kaytossa vasta pari kuukautta. Ideana on "lentaa" vaijereita pitkin puusta toiseen viidakon lapi yli 20 metrin korkeudessa. Kuulostaa kivalle ja sita se myos oli.

Maisemat oli todella hienot. Hyva laatuisten turvavaljaiden ja asian tuntevien oppaiden ansiosta tilaa putoamisen pelolle ei jaanyt ja ns. lentamisesta puiden valissa sai nauttia taysin siemauksin. Jalkojen alla vilisi vain ikivihreat jattilehtiset pensaat ja kirkkaana solisevat purot. Tihean metsan ansiosta ei tullut edes pahasti kastuttua kun pienimuotoinen sade yllatti. Lentelyn lisaksi saimme laskeutua muutamista puista vaijereiden avulla jopa toistakymmenta metria kerralla. Ikimuistoiseen retkeen kuului myos kaynti laheisella vesiputouksella. Putous ei vetanyt vertoja putoukselle mika nahtiin Luang Prabangissa mutta kylla tamakin kiva oli.

Illasta suunnattiin tuttuun tapaan ostoskeskukseen ja kavimme katsomassa uusimman Muumio leffan. Leffa oli kauheinta roskaa mita olen nahnyt aikoihin. Siis niinku ihan taysin syvalta.

Ei annettu huonon leffan lannistaa vaan kavimme viela porraamassa iltamarkkinoilla. Ostokset on ylittanyt jo reppu kapasiteetin, voi tulla viela ongelmia kantamisessa. Pitaa varmaan joku extrakassi ostaa :)

31.07.08 Shoppailua & YoSafari

Yollisten shoppailujen jaljilta tuli nukuttua vahan myohempaan. Lahettiin muutenkin aika rennosti liikenteeseen. Kavastiin laheisesta matkatoimistosta tilaamassa matka talle paivalle yoSafariin ja huomiselle viidakkoseikkailuun. Tuli taas Visaa kaytettya. Hyva etta se toimii.

Jai sit useampi tunti kaytettavaksi ennen yosafarille lahtoa joten tutustuimme vanhaan kaupunkiin syomalla siella lounasta ja kavelemalla sen lapi kauppakeskukseen missa nautimme kunnon jatskit Svenssensilla, ahh tata lomailua.

Lahtiessamme yosafarille, oli kaupungin yllattanyt rankkasadekuuro. Mika todennakoisyys kun juuri pitaisi olla ulkona. Onneksi sade lakkasi kun saavuimme Safarille. Paikka muodostui kolmesta erillisesta alueesta mista safari & Predator prowl osiot oli autokyydilla koettavia ja Leopard trail kavelyreitti laheisen lammen ympari.

Kerkesimme tehda kavelyreitin aluksi. Reitin varrella oli apinoita, kilppareita, kissapetoja, karhuja ja kaikenlaista muuta karvasta ja kummaa. Aurinko oli jo laskenut joten pimeassa/hamarassa vaeltelu elainten keskella oli tunnelmallista.

Kavelyreitilta saapuessa ehdimme juuri Predator Prowl englanninkieliselle esittelyajolle. Kierros esitteli erilaisia petoelaimia huonosti englantia puhuvan oppaan saestyksella: esim. olipa elaimia sit vasemmalla tai oikealla, opas pyysi aina vain katsomaan oikealle? :)

Kierrosajelut oli ajoitettu silleen etta kun Predator loppui, kerkesimme just safarin englannin kieliselle ajelulle. Nimensa mukaan safariajelu sisalsi elaimia "safarilta" eli Afrikasta paaosin. Kaikilla retkilla elaimet oli kivasti nahtavissa ja positiivisen aktiivisia. Elaimia on aina kiva tuijotella joten tama oli kiva juttu meille molemmille.

Illan kierrokset paatti upeasti todella hieno vesi/valo/laser yhdistelma show. Elokuva musan saestyksella vesipatsaat hyppivat samalla kun valot varjaa niita useissa vareissa ja lserit piirtaa niihin 3d kuvioita, kuul!

Yosafarilta palatessa viimeistelimme illan shoppailemalla jalleen isoilla yomarkkinoilla jolla tarjottavaa tuntuu riittavan. Molemmat loysi taas kviasti ostettavaa. Huomenna onkin aikainen heratys kun lahetaan vahan seikkailee.

(Huom. paikallisia kissapetoja seikkaili myos safari paikan ravintolan katolla. Yritettiin auttaa niita pois, mutta ei, itsepaisia kun olivat... sanoivat vain etta miu..)

30.07.08 All American day

Huh, ei torakoita yolla. Tai ei ainakaan heratty niihin.

Tanaan hati aamusta suuntasimme aamupalan jalkeen kaupungin suurimpaan ostoskeskukseen. Siella shoppailimme ja kavimme katsomassa elokuvan Hancock mika oli molemmista ihan hyva. Nautimme myos Donkin Donutseja, jes!

Vaihdoimme illemmasta toiseen ostoskeskukseen missa kavimme katsomassa uuden Batmanin. Leffa pitaa katsoa viela uusiksi silla oli vahan ehka sekava, muttei huono. Odotuksiin nahden vahan pettymys. Leffan jalkeen suuntasimme kaupungin kuuluisille yomarkkinoille ja pistettiin rahaa palamaan. Loysin muutaman huippu T-paidan (aikaisemmin ostarilta loydetyn Rocky Balboa Collector's editionin lisaksi) ja Katalle lahti mukaan hametta, kassia ja kasitoita. Thaimaa ei taaskaan peta ostostarjonnan maarassa ja laadussa. Jee!

Ilta si kruunattiin nauttimalla pikaruokaa a'la McDonalds. It was a good day.

29.07.08 Maan vyoryman lapi sivistykseen

Yo meni taas nuokkuen. Ei oikein loytynyt sopivaa asentoa etta keho ois rentoutunut ja ois saanut unta. Auringon noustessa selvisi etta edelleen ajellaan jossain vuoristossa. Aamukaste teki teille vahvan sumun. Nakyma oli ehka n. 7m eteenpain. Tama ei ainakaan auttanut Katan jannitykseen mika oli tullut korkean sijainnin, bussin nopeuden ja kapeiden ja huonokuntoisten teiden yhdistelmasta.

Onneksi sumua ei pitkaan jatkunut. Muutamat matkalla nahdyt maan vyorymat ja hajonneet tiet sai mielenkiintoisen paatoksen kun bussi pysahtyi yllattaen. Asiaa ihmetellessa huomasimme etta edessa tie oli tukossa isojen kivilohkareiden takia, ja yllatyksena viereiselta pientareelta tippui kivea ja hiekkaa kokoajan lisaa. Oltiin vahan huuli pyoreana etta mitas sit. No, paikalliset lahti potkii kivia tielta ja hakivat bussista jonkun metallitangon isompia lohkareita varten. Osa matkustajista, mina mukaanlukien, mentiin sit auttamaan ja saatiin tieta raivattua, valilla tippuvia kivia vaistellen, sen verran etta bussi paasy lapi ja pystyimme jatkamaan matkaa. Olipahan sekin kokemus :)

Rajakaupunkiin selvittiin ja kerran meilla oli valmiiksi ostettu jatkokuljetus (huom. visakortilla) eteenpain Chiang Maihin, niin paikallinen matkatoimisto seta vei meidat helposti eteenpain veneella Mekongin yli Thaimaan puolelle. Jalleen kerran rajamuodollisuudet olivat helpot: passin nayttamista ja muutaman lapun tayttamista.

Matka jatkui sit minibussilla viela kuuden tunnin ajan. Thaimaan puolella huomas heti tulleensa rikkaampaan maahan kun tiet on asfalttia ja todella hyvassa kunnossa.

Chiang Maissa oli jo mainoskyltteja McDonaldsista ja Burger Kingista. Ahh, sivistysta :)

Bussi pysahtyi yhden hotellin viereen mika oli taysin keskustassa ja tarpeeksi hyva meille joten otimme huoneen samantien. Illasta vaihdoimme rahaa ja kavimme katsomassa yhta paikallista tavarataloa. Chiang Mai vaikuttaa kivalle paikalle.

28.07.08 Matka viimeiselle rajalle alkaa

Huoneen hintaan kuuluvan aamiaisen yhteydessa kavimme pyytamassa lisaa armonaikaa hotellihuoneessa ololle kerran bussi rajalle lahtee vasta puol kuuden maita. Saatiin lupa siirtaa check out klo kahteen. Kiva. Otettiin ajasta kaikki irti menemalla viela nukkumaan.

Kaytiin sit viela tappamassa check outin jalkeen aikaa nettikahvilassa ja syomassa. Huomasin etta mulla on maha taas vahan loysana.

Saimme kyydin ilmaiseksi hotellilta bussiasemalle (porvarihotellin etuja)

Vientianesta Luang Prabangiin tultiin VIP bussilla aikamoisessakivikossa ja kinttupolkuja pitkin. Nyt Luang Prabangista rajalle ei enaa edes mene VIP busseja vaan pelkastaan paikallisbussi joten ei oikein tiennyt mita matkalta odottaa. Bussi ainakin oli vahan surkuhupaisan nakoinen :)

Otin Imodiumin jotta matkalle ostettut ananakset, greipit ja sipsit pysyisivat sisalla.

Matka lahti ainakin yllattavan hyvin. Tiet oli kohtuu tasaisia. Pimea tuli pian lahdon jalkeen ja tahdet nakyivat todella selvasti. Niita oli kiva seurata. Jopa linnunrata nayttaytyi, KUUL!

Illan pysahdys oli johonkin pikkukylaan. Tarjolla oli aika eksoottista kamaa kun vadeilla oli mustaksi grillattuja kokonaisia rottia, sammakoita, pikkulintuja seka muodoltaan tunnistamattomia eliokasoja. Ei tullut maistettua mitaan (vetoan loysaan mahaani ;) Paikalliset oli myos metsastaneet piikkisian minka ruumis oli uljaasti jatetty esille. Paikalliset matkailijat kavivat repimassa siita piikkeja itselleen ja muutenkin tokkimassa ruumista, tais olla niillekin aika kummastus. Kylassa oli myos hakissa jotain ihmeen majavasopuli risteytys olioita elossa. Niita siina ihmeteltiin ajankuluksi.

Matka jatkui yon pimeyteen tien valilla olevan kovastikkin mutaista ja pienia sortumia oli siella taalla.

27.07.08 When you're pushed...

Kuulen jonkun oudon aanen ja avaan silmat: ihan kuin joku perhonen tipahti Katan viereen. Oltiin jatetty himmeat valot yoksi paalle joten pienessa valossa yritan tihrustaa Katan tyynya etta onko siina mitaan. Hetken tuijottelun jalkeen tulen paatokseen etta ehka se oli vain mielikuvitusta. Kattelen sit hetken ymparilleni ihan vaan tottumuksesta ja ollakseni varma ja kaantaessani katseeni viereiselle seinalle, puulistassa, aivan paani vieressa on iso torakka, tai ainakin sille se naytti. Hyppaan Katan yli sangysta ja alan hiljakseen kiskoa Kataa unesta ja mukaani pitaen tummaa pistetta seinalistassa silmalla. Katalla tilanne on vahan hakusessa mutta mulle tilanne on selva silla tumma piste liikahti, fuck.

Saan Katan siirrettya toiselle sangylle ja menen itse laittamaan valot paalle. Kun valot napsahtaa paalle kauhuskenaario on valmis: kolme torakkaa juoksee pitkin sangyn reunaa, minun laukun sisalla seka lattialla. Nooyyy... ei muuta kun hakemaan kengat eteisesta ja hommiin.

Kello on puol 2 vasta yolla. Torakat juoksi ympari sankyamme. Kata sai niista kaksi pysaytettya. Itse en ollut sita kolmatta ees nahnyt. Kun olimme nama kaksi saaneet, Kata vaan mainitsi tasta kolmannesta.

Puol tuntia oli mennyt viimeisesta kontaktista ja pidimme asemasotaa vartioiden huonetta molemmista sangyista kunnes kolmas torakka tuli esiin ja lahti juoksemaan pitkin huonetta. Sain sit lopulta sen juoksemisen loppumaan mutta hermot oli niin raunioina etta epailin nukkumisesta enaa tulevan mitaan. Kello oli nyt jotain puol 4 ja meilla oli lahto retkelle joskus ennen kahdeksaa. Siina sit vaihdettiin toiseen sankyyn ja valot paalla maattiin jutellen ja kuvia katsellen kamerasta. Kumpikaan ei enaa oikein osannut nukahtaa.

Niin sita sit tehtiin check out ennen retkelle lahtemista, molemmat on valmiita laittamaan vahan enemman rahaa hotelliin ensi yoksi etta sais nukuttua eika mielen rauha jarkkyisi.

Paivan ekan retken maaranpaa oli Pak ou luola. Menimme luolalle jokiveneella pitkin Mekong jokea n. 2 tuntia. Itse luola oli luultua pienempi ja mielenkiintoisesti tayteen ahdettu eri kokoisia Buddha patsaita. Luolassa myos lenteli lepakkoja mitka on kuul. Ei luola nahtavyytena mitaan kovin ihmeellista ollut mutta ihan mielenkiintoinen historiansa ja omituisuutensa vuoksi, hyva etta tuli nahtya.

Luolalta palatessa kerkesimme hakea vahan evasta ja vaihtamassa rahaa ennenkuin minibussi lahti viemaan meita Kuang Si vesiputouksille.

Vesiputous alueella oli nahtavilla laittomasta salakuljetuksesta pelastettuja karhuja ja tiikeriaitaus. Tiikeria ei nahty. Pienia putouksia tuli eteen vahan valia ja niissa oli mahdollista kayda uimassakin. Vesi oli taallakin yllattaen ruskeaa? Juuri kun oltiin toteamassa etta onhan tamakin paikka ihan vaan jees, kiipesimme maen ylos ja tulimme paikkaan missa varsinaisesti putous oli. Varmaan lahemmas 100m korkea kallioseinama mista vetta ryoppyaa useista kohdista tayttaen ilman vesisumuun. Auringon sateet leikkaavat vesisumua viidakkokasvillisuuden takaa. Naky oli mieleton. Paasimme suoraan putouksen eteen siltaa pitkin. Sillan kautta oli mahdollisuus kayda myos nousemassa putouksen vierta ja kavelemassa itse putouksessa. Ajan puutteen takia ei keretty kovin kauas mutta kavin kastumassa poseerauksen takia keskella putousta, tai putouksen kalliota pikaseen ennen paluuta. Paikka oli kylla todella kaunis ja selvasti Laosin matkailun kohokohta. Todella upea paikka.

Takaisin kaupunkiin palatessa haimme laukkumme torakkahotellilta ja loysimme kohtuu lahelta ihan kunnon porvarihotellin. Huomasin etta vesiputousretkella vedessa kahlatessa hyvin pieni iilimato oli tarttunut jalkaan mutta liiskaantunut sit mun sandaaliremmin alle. Oli vaan verilaikka ja tummempi laja jalassa. Niita pesiessa alkoi jalasta verta vuotamaan. Mitenka ne aina minuun tarttuvat? Kavimme pulahtamassa uuden hotellimme uima-altaassa ennen iltamarkkinashoppailua.

26.07.08 Kunnon vuoristorallit

Aamuinen tiukka heratys vahan hapotti mutta oltiin ajallaan aulassa toisin kuin meidat hakeva minibussi joka oli n. puol tuntia myohassa.

Varsinainen matkabussi oli sit taas semmonen ihan laadukas VIP bussi. Samassa bussissa meidan kanssa matkusti Andy McCoy ja Albert Einstein/Gandhi yhdistelma, hyva meininki :)

Vaikka matka Vientianesta Luan Prabangiin on vain n. 300km, matka ajaksi ilmoitettiin 10 tuntia. Asia vahan ihmetytti mutta tilanne selvisi hyvin pian kun matkaan paastiin: Lahes koko matka oli vuoristossa ajamista. Tiet vaihtelivat mutaisista kinttupoluista asfalttiteihin ja parhaillaan oltiin varmaan 1,5km korkeudessa. Maisemat oli todella upeat: suuria lime stone vuoria paallystettyna viidakolla joiden huippuja koristaa hattarapilvet ja seinamissa virtaa kirkkaat vuoristojoet putouksina. En ole elaessani nahnyt nain hienoja maisemia. Todella upeaa! Nahtavyyksia riitti koko matkalle. Bussi kiemurteli ylos alas pitkin vuoria tehden lahes 180 asteen mutkia. Tuntui kuin olis ollut jossain tivolilaitteessa. Piti vahan tsempata ettei tullut huono olo. Onneksi maisemat pitivat mielenkiintoa ylla ja ajatukset pois pahasta olosta. Kataa taisi valilla vahan pelottaa syvat rotkot ja kapeat tiet mutta hyvin parjattiin.

Ajoimme useiden kylien lapi, jossa naki paikallisten heimojen elamaa. Koko bussimatka oli kylla itsessaan hieno kokemus.

Perilla loysimme pienen kavelyn paatteeksi reiluhintaisen perus huoneen ja tilasimme samaisesta hotellista huomiselle matkat laheisille vesiputouksille ja luoliin kerran taalla retkilla on vihdoin realistiset hionnat toisin kuin muualla Laosissa.

Illasta kerkesimme viela tovin ihmetella iltamarkkinoita kunnes upea ukonilma ja hetkellinen sadekuuro ajoi useimmat kaupustelijat pois. No, jos huomenna olis parempi ilma shoppailla.

Luan Prabang vaikuttaa paljon turismiystavalliselle, energisemmalle seka mukavammalle paikalle kuin yksikaan muu paikka Laosissa missa olemme kayneet. Tykastyttin molemmat tahan paikkaan samana iltana. Kattoo nyt sit miten huomiset retket sujuvat.

25.07.08 Vientianen nahtavyyksia

Olo aamusta oli oikein hyva. Ei enaa kuumeinen ja voimaton, jee.

Lahettiin kattoo muttamat kaupungin nahtavyydet. Matkalla kovasti pariisin riemukaarta muistuttavalle monumentille, Patoxille, kavimme ostamassa bussiliput pohjoisempaan Laosiin, Luan Prabangiin huomiselle.

Patuxai (Botox) oli ihan siisti. Kaukaa vahan karumpi mut lahempaa nakyvat pienet yksityiskohdat tekivat rakennelmasta ihan kiehtovan. Rakennelman "katolta" sai hyvan nakyman Vientianen ylle. Aika matalakattoinen kaupunkihan tama on. Soitin myos terveiset Suomeen isan kautta. Kivasti piristaa kuulla omista vanhemmista.

Patuxailta tullessa oli tarkoitus nauttia aamupalaa mutta kerran aikaa oli kulunut enemman kun suunniteltiin, jouduimme kiiruhtaa paivan toiselle nahtavyydelle ennen sen sulkemisaikaa. Neuvottelimme hetken aikaa hinnasta Tuk tuk kuskin kanssa ja lopulta paasimme yhteisymmarrykseen ja matkaan, suuntana Buddha Park, n. 25km kaupungista itaan.

Matkalla naimme paha enteisia sadepilvia mitka lopulta sai meidat kiinni ja rankkasade oli niin kova etta jouduimme pitamaan sadetta hetken aikaa sillan alla mika kuin sattuman kaupalla oli just Thai-Lao Friendship bridge. Kiva, tuli sekin nahtya.

Perille paastya kovin sade oli jo poissa ja saimme ihastella isoja ja useita patsaita buddhismi mytologian hahmoista. Puisto oli oikein hieno. Tosi kiva kokemus. Paikan selvasti hienoin patsas oli makaava Buddha minka korkeus oli varmaan n. 10 metria ja pituus lahemmas 30 metria. Hullu patsas!

Takaisin kaupunkiin tullessa kavimme syomassa paivapalaa (Tarjoilijana oli Stephen Chow = kuul) ja vahan huilaamassa hotellilla. Illasta kun olimme kayneet nettikahvilassa istumassa oli kello tullut jo lahemmas kymmenta mika taas tarkoittu etta meille tuli ongelmia loytaa ravintola minka keittio olis viela auki jotta saatas ruokaa. Saatiin sit purilaiset hommattua mitka vietiin hotellihuoneeseen, koska ravintola oli jo lahes kiinni. Ihme meininkia.

Pyrimme menemaan ajoissa nukkumaan kun aamulla bussin pitaisi tulla hakemaan meidat heti aamu seitseman :/

24.07.08 Back there's nothing!

Aamulla heratessa olo oli vahan kipea. Maha oli vahan loysana ja keho aika voimaton, no lahdettiin sit matkaan. Tehtiin check out tahan "hata"hotelliin ja mentiin viereiselle kadulle mista eilen varattiin vahan hienompi huone. Jatettiin kamat huoneeseen ja suunnattiin Vientianen isoimman markkina-alueen laheisyyteen turisti-infoon.

Matkalla sinne kavaisimme yhdessa matkatoimistossa kysymassa hintoja huomiselle reissulle luonnosuojelupuistoon. yllatys oli aikamoinen: "jos lahdetaan kahdestaan reissuun paivaksi, hinta on 105$/hlo. Jos reissaajia on yli 4, hinta on 70$/hlo" eli jos vaikka mietittas viela. Oppaan mukaan turisti-infosata minne olimme menossa pitaisi saada tilattua reissu sinne luonnonsuojepuistoon. Nojoo, meille kerrottiin etta sisaanpaasy ja muut kilkkeet maksaa vahan paalle 20$ mika kuulostaa oikealle. Mutta tassakin oli juju. Meidan pitaisi vuokrata auto ja kuski mika veisi meidat sinne alueelle jonka hinta on n.100$/hlo. Ja kyseessa on siis n. tunnin matka suuntaansa vaan. Niinku HUH HUH. Ihan naurettavaa.

Paatettiin sit jattaa tamakin nahtavyys valiin ja menna aamiaiselle. Mun olo oli mennyt jo aika kuumeiseksi ja heikoksi. Joka jaseneen sarki ja kavely oli vahan vaivalloista. Kata sanoi oireiden kuulostavan samalle kun hanella Vietnamissa.

Aamiainen ja sarkylaake antoi voimaakiertaa markkina-alue lapi. Pettymykseksi kumpikaan ei loytany mitaan ostettavaa. Oli vahanlaisesti mitaan mielenkiintoista tarjolla. Ehka kuumeinen olokin vaikutti asiaan.

Paatettiin sit palata hotellille lepaamaan kerran paivan suunnitelmat oltiin saatu paatokseen selvittamalla luonnonpuistoalue kuvio ja nakemalla markkina-alue.

Tuli sit nukuttua kunnon paivaunet ja illasta olokin oli jo parempi. Otin imodiumin niin ruuat pysy sisalla.

Illasta haimme hotellille intialaista ruokaa mutta kerran silla ei viela nalka lahtenyt, haimme viela pitsat lahiravintolasta ja nautittiin ne hotellissa tv:ta tuijotellen :) Pitsojen haku reissulla yllatti hullu rankkasade ja n. 30 metrin matkalla ravintolasta hotellille molemmat kastuttiin taysin lapimaraksi.

Kerran taalla kummosia ei voi tehda niin syodaan ees sit kunnolla. Olo koheni huomattavasti. Mentiin sit nukkumaan hyvissa ajoin niin nyt on saanut lepoa ja ruokaa ihan terveellisen maaran.

23.07.08 Vientiane

Bussi oli n. puol tuntia aikataulusta myohassa joten saavuimme Vientianen bussipysakille puol seitseman maita. Taalta jouduimme viela muitten reissaajien kanssa tinkimaan hintaa isoon Tuk tukiin mika veisi meidat keskustaan, silla bussiasema sijaitsee 10km paassa itse kaupungin keskustasta. Hinta saatiin sovittua ja matka herailevaan kaupunkiin alkoi.

Kysyessa yllattavan moni hotelli oli taysi. Paikallisilla on nyt loma niin nekin on matkailemassa. Paadyimme aika perus huoneeseen missa on oma wc ja suihku lampimalla vedella mika ei siis ole itsestaan selvyys. Nukuttiin hyvat paivaunet kun bussissa nukkuminen yon yli oli oikeastaan nuokkumista.

Iltapaivasta kavimme varaamassa huomiselle vahan hienomman hotellihuoneen kerran semmonen ei viela ylita budgettia. Samalla sit tormattiin xxxx ja xxxx. Pieni on maailma. Vaihdettiin kuulumiset ja kavimme syomassa hotellimme lahella missa ruoka oil hyvaa ja tilaamani banaanikookospirtelo taivaallinen. Sit jatkoimme omiin suuntiimme kun me laksimme rahanvaihtoon ja markkinoille kun xxxx ja xxxx suuntas omalle hotellilleen. Kattoo nyt missa seuraavaksi tormataan?

Vaikka kirja ilmoitti etta markkinat on auki "all day", viiden maita paikalle saavuttaessa paikka oli jo lahes autio. Sama ihmeellinen meininki jatkui muualla kaupungissa. Illasta kaupat kaduilla meni kiinni jo kasin pintaan ja ainut ajan viete on kiskoa kaljaa pystybaarissa tai syoda ravintolassa. Outoa, kaikki shoppailu pitaa keskittaa aamuun ja aamupaivaan ja illasta ei sit ole enaa virallisesti mitaan tekemista.

Kavimme sit vahan herkuttelemassa pirteloilla ja pannukakkujaatelo annoksella. Sit sita joutikin jo hotellille lepaamaan. Huomenna edessa tiuykka shoppailukierros, hotellin vaihto ja nahtavyyksien nakemista.

22.07.08 Wat Phu ja sit eteenpain

Olin ma sit jossain valissa nukahtanut ja saanu ihan untakin. Huoneessa ei ollut torakoita.

Aamusta meidat haettiin hotellilta ja lahdimme temppelialueen suuntaan. Tulimme sit kylaan mista jatkoimme Wat Phulle jokiveneella ja lopuksi tuk tukilla.

Itse alueella meilla oli sovitusti aikaa olla joku 2,5h mika vaikutti alkuun olevan ihan liikaa aikaa kun naimme temppelin: 2 kivirakennusta vierekkain n. 100m alueella, eika edes mahdollisuutta paasta rakennusten sisaan. Onneksi kaikki ei ollut siina. Paarakennusten takaa lahti hienot ruohoa kasvavat kiviportaat pienelle vuorelle missa oli Buddha patsasta, pyhakkoa, alttareita ja muutama luolan suu. Nahtiin Budda jalanjalkia kalliossa, isoon kiveen hakattu norsupatsas, krokotiilin muotokuva, upeat maisemat Wat Phu temppeliaueelle seka jatti perhosia ja hassuja hyppivia liskoja. Alkusaikahdyksen jalkeen retki osoittautuikin oikein hienoksi kokemukseksi. MOlemmat oli tyytyvaisia.

Takaisin tultaessa hommasimme bussiliput viela samalle illalle Vientianeen. Meidan oli tarkoitus menna katsomaan tippukiviluolia keski Laosiin mutta kirjasta asiaa selviteltya selvis etta matka pitaisi jarjestaa itse (hommata opas, vuokrata auto ja vene jne.) ja hinta olisi ollut yli 200$ per henkilo joten paatimme jattaa sen valiin ja edeta matkasuunnitelmassa seuraavaan kohteeseen, eli Laosin paakaupunkiin, Vientianeen.

Bussikyyti onnistui lyhyesta varoitusajasta huolimatta ja saimme istumaliput yon yli ajavaan VIP bussiin. Talla kertaa bussi oli nimensa ja hintansa arvoinen. En ole tainnut noin hienossa bussissa ennen istua. Hyvissa ajoin huomen aamusta pitaisi herata Vientianessa.

21.07.08 It's Laos time, Yes of course.

Ja niin sita elossa selvittiin siitakin yosta, mutta aika vahiin jai nukutut unet. Aurinko toi rauhan mokkiin: ei enaa rapinaa seinassa tai lattiassa. Termiititkin oli siirtynyt sangysta pois lattialle kohtaan minne olin sen torakan saanut jumiin. Tais saada termiitit evasta siita torakasta.

Olimme taysin tyytyvaisia kohtuu aikaiseen, klo 10, check outtiin joten bungalow jai taakse ja menimme aamiaiselle odottelee venetta hakemaan meidat pois talta saarelta. Olimme jo siis eilen paattaneet etta tanaan lahdetaan eteenpain.

Tunnelmallinen kapea jokivene haki meidat vahan myohassa mutta saimme menetetyn ajan kiinni minibussin kyydissa mika odotti meita "main landin" rannassa. Suuntana meilla oli nyt kaupunki nimelta Pakse, n. 100 km pohjoiseen Laosin "4000 saarilta" missa siis olimme.

Pakse itsessaan ei sisalla mitaan merkittavaa mutta olemme suunnitelleet tekemamme muutamat paivaretket Paksen lahialueille joten siksi Pakse.

Perille paastya oli meidan suunniteltu hotelli taysi. Toinen hotelli oli suljettu, ovessa vaan luki: "Have to sell". Mutta loysimme lahelta hyvan, halvan ja tasokkaan hotellin joten ei hataa. Kavimme ihmettelemassa Paksen Department storea n. 30 minsan ajan ja siinapa kaikki nahtava paikassa olikin. Muutamia hyvia ravintoloita loyty jotta saatiin maha tayteen. Kaduilla kavelee paljon nuoria munkkeja. Se on aika kuul.

Tavoitteemme oli kayda katsomassa Laosin suurinta vesiputousta Ita Laosissa seka Wat Phu temppelialuetta mika on kai kuuluisa siina missa Angkor Wat on Kambodzassa. Naita reissuja selvitellessa kavi ilmi etta Laos on viela aika lapsen kengissa turismin suhteen. Valmiita matkapaketteja kohteisiin ei ole vaan yleensa tarjolla on vain autokyyti ja loput (veneet, tuk tukit, kuskit, oppaat jne.)joutuu hoitelee itse. Vesiputouksille ei paasty kun kuulema tiet ei ole kunnossa, Damn! Saatiin sit Wat Phulle reissu huomiseksi, tai no saimme liput mika oikeuttaa vain minibussikyytiin kaupunkiin, mista menemme eteenpain jokiveneella joen yli ja sielta sit Tuk tukilla itse temppelialueelle ja nama lisakuviot maksaa siis erikseen, mukaanlukien temppelin sisaanpaasymaksu. Samoin kuin nihkeat matkaohjelmat on Laosin kallis hintataso yllattanyt. Eihan se silleen ole kallis mut jos vertaa esim. Kambodzaan tai Vietnamiin niin ois voinu luulla etta Laos olis halvempi. Mutta ei tama budgetille kuitenkaan mitenkaan vaaraksi ole.

Illasta haimme viela karkkia ja limua hyvitykseksi eiliselle kauhuyolle seka evasta temppelikierrokselle. Minulla oli jotenkin jaany ajatukset torakoihin enka meinannu saada unta ja tuli tarve yosta kokoajan tarkistaa huone vapaaksi torakoista, huoh.

20.07.08 The Night of Horror Terror!

Meidat hakeva bussi oli aamulla luonnollisesti myohassa. Matkaan paastiin aamiaisen jalkeen n. puol tuntia myohassa.

Matka rajalle taittui minibussissa nuokkuen kohtuu nopeasti. Ei matka kylla ollutkaan kuin 30 min tms. Itse raja oli taas huvittava naky: muutama puutono a'la maitolaituri seka kasin nostettava puomi punasavyisella hiekkatiella. Laosin puolella oli viela lauma passeja ja kileja maakimassa. Aika huvittunut tunnelma oli kylla.

Niin Kambodzan paadyssa, kuin myos Laosin, jouduimme maksamaan ylimaaraista bullshit rahaa jotta matka pystyi jatkumaan. Kambodzalaisille 1$ passin leimausrahaa ja Laosilaisille 2$ ylityorahaa koska oli sunnuntai. I know, ihan bullshit mutta onneksi summat ei ollut suuria joten asia ei tuottanut pienta naraa enempaa ongelmia mika sekin nopeasti muuttui huvittuneisuudeksi etta kaikkee ne keksii.

Bussi Laosin puolella vei meidat yhden kylapahasen rantaan mista jatkoimme matkaa aika hurjan kapealla ja vuosia nahneella jokiveneella Mekong jokea pitkin Don Detin saarelle. Kun ensi saikahdyksesta selvisi, osoittautui hitaasti jokea pitkin lipuva venematka oikein hienoksi ja kauniiksi kokemukseksi luonnossa. Vehreat saaret hehkuivat elamaa ja ruskeana virtaava Mekong kyyditsi meidan lisaksi useita muita pitkia, suippoja ja kapeita jokiveneita joiden riisihattuiset paikalliskuljettajat vilkuttivat iloisesti ohi lipuessa.

Venematka kesti n. 15 minsaa ja saavuimme pienia kalastajatorppia, jotka oli muutettu ravintoloiksi, ranta pullollaan olevalle saaren pohjoisnokalle. Rantautumistamme tuli uteliaine seuraamaan paikallisten lisaksi nukkavieru kissa ja yli hilpea rekku. Saari antoi heti ymmartaa olevansa pieni maalaisidylli missa kasitetta "kiire" ei ole. Paikalliset valttivat turhaa liikkumista varjoista jottei paahtava aurinko paasisi polttamaan ja ottivat vain rennosti. Seurasimme esimerkkia vuokraamalla oma Bungalow mokki joen tormalta ja otimme hetken rennosti omissa riippumatoissamme verannalla kunnes nalka patisti meidat syomaan.

Kissoja ja koiria taalla riittaa mutta yllatykseksi myos lehmia on paljon. Siistia. Ruuan yhteydessa seurasimme satunnaisia lankkareita jotka kelluivat Mekong joen virran vietavana traktorin sisarenkaalla. Kaikkea ne keksii. Ihan hauska idea mutta paatimme olla itse kokeilematta silla Kata ei niin jarin tuosta vedesta innostu ja ehka tunnen itsenikin jo vahan "vanhaksi" innostua istua mutaisen joen vietavana, mutta voishan se olla siistia?

Ruuasta saatujen voimien avulla lahdimme kavelemaan saaren toiseen paahan. Maisemat kylla yllatti/pysaytti taysin ja todella positiivisesti. Olimme keskella "Lost" sarjan vehreita niittyja, vuori taustalla ja palmut edessa. Uskomattoman kaunista. Matkan edetessa kavelimme saaren halkkaisevan kivitien poikki minka molemmin puolin oli yliluonnollisen vihreaa riisiviljelysta, riisin viljelioita ja vesipuffeleita ihan kasien ulottuvissa. Ma olin ihan mykistynyt tasta idyllisesta maalaismaisemasta. Kata taas totesi ettei juuri valita "maalla olemisesta" mutta oli kylla samaa mielta paikan kauneudesta.

Paasimme ylittamaan ranskalaisten rakentaman jonkun historiallisen sillan mika yhdistaa "meidan" saaren ja Don Khon saaren. Don Khonin puolellanautimme valipalan ja kavimme ihastelemassa yhta paikan monista vesiputouksista ennen takaisin paluuta omalle bunalowille.

Illasta viela soimme ja kerran molemmat oli viela vasyneita viime paivien vahista unista ja muutaman paivan matkustamisista, paatimme lahtea mukkumaan hyvissa ajoin asunnollemme. Kumpa se vain olisi ollut niin yksinkertaista...

Jain itse terassille riippumattoon makoilee kun Kata lahti vessaan. Matkalla sinne Kata paivitteli huoneen sisalla olevia isoja lukkeja katossa. Name ei viela minua hetkauttanu mut kun Kata mainitsi torakan vessan ovella, kylmat vareet juoksivat pitkin selkaani. Lahdin katsomaan tilannetta ja jep, siinahan sita oli kohtuu iso torakka vessan oven edessa. Eiih. Hain harjan ja sain tyonnettya sen avulla torakan vessan puolelle. Itse varovasti sinne mentya, huomasin kauhukseni etta lahella meidan vessareikaa seinassa majailee toinen torakka mika on kooltaan ainakin kaksinkertainen siihen ensimmaiseen nahden mita tulin lopettamaan. Ma olin ihan paniikissa. Sain kerattya rohkeutta ja veden avulla "[estya" sen pirun ison torakan meidan wcreikaan. Siella se satki vedessa niin kovaa etta veden liplatus kuului selvasti. Eli ongelma ei ollut viela ratkennut ja tilanne vain muuttui huonommaksi kun torakka rauhoittui ja sai otteen reian sivusta. Se selvastikkin oli tulossa pois. Huuhdoin akkia lisaa vetta reikaan ja tyonsin wc harjan reikaan niin tiukasti etta torakan oli pakko jaada harjan ja posliinin valiin. Eikohan se siita, nyt vaan meidan wc reiasta torrottaa wc harja.

Tassa vaiheessa Kata oli mennyt jo sankyyn laittamaan hyonteisverkkoa paikalleen ja tiivistamaan reunoja patjan alle jottei torakat tule sankyyn. Kata myos mainitsi etta joku rapisee seinan valissa. Minulla oli viela toinen torakka hoidettavana. Eihan se pysyny vessassa vaan jouduin jahtaamaan sita ympari sangyn reunoja tuskan hiki vain valuen otsalta. Lopulta sain lopetettua sen paivat sandaalin pohjan ja sangyn karmin valiin. Kata reportoi etta sangyn laidalla menee termiittipolku ja niita on aika kasa pitkin sankyakin seka joku rapisi Katan laukussa. Itse olin jo aika voitokkaalla tuulella etta olin saanut hoideltua torakat talosta. Menin tarkistamaan Katan reppua ja jep, siella oli uusi torakka. Meinas kylla meielntila jarkkya siina vaiheessa. Jahtasin tata torakkaa sit tovin kunnes se karkasi muovisen kokolattiamaton kulmasta sisaan. Pistin harjan paata torakan pakoreitin peraan mika aiheutti vain todella epamiellyttavan rapinan lattiassa, samanlaisen rapinan kuin mika kuului seinasta vahan valia. Nyt rupes jo mullakin usko loppumaan. Kata jo melkein hyperventiloi tassa vaiheessa.

En sit enaa nahny muita torakoita niin ei siina auttanu kun kayda suihkussa ja hypata hyonteisverkolla suojattuun termiittisankyyn ja toivoa ettei muurahaisia isompaa yolla sangyssa vastaan tule. Olin laittanu kenkani painoksi kohtaan mista torakka pakeni. Nyt siina kohdassa kuului toistuva rapina. Aani oli ehka epamielyttavin mita koskaan oon kuullut mutta toisaalta jatkuvasti toistuva rapina kertoi siita etta torakka oli jumissa eika paasemassa pois. Se seinan valista tuleva rapina jai mysteeriksi ja parempi ehka niin.

Vihdoin kun oltiin vahan rauhoituttu, sangyssa vaikutti olevan yllattavan vahan termiitteja. Koska rapinat edelleen jatkui, paatimme laittaa korvatulpat ja vain toivoa parasta. Saimme viela bonus jannitysta kun Katan korvatulpparasia oli aivan taynna kuhisevia termiitteja :) Piti viela ne kayda kippaamassa pois.

Samantien kun saimme tulpat korviin, hiljaisuus laskeutui ja samalla yllattaen kaikki valot sammuivat. Saaren virta majoihin on hetkellista. Tuli pilkko pimeaa. Tasta ei enaa kaannyta. Ei auttanut kun yrittaa rentoutua ja nukahtaa. Olihan se nukkuminen aika katkonaista mutta kai siina sai muutaman tunnin nukuttuakin. Kata vahan heikommin. Keskella yota herasin kun Kata kerasi rohkeutta vessa reissua varten. Se meni hyvin ja kerran nukkuminen muutenkin oli ollut tilanteeseen nahden ihan jees, paatimme kokeilla nukkua ilman tulppia. Samantien katolta kuului jotain ihme tomistelya, kipitysaanta niin tulpat tuli takaisin korviin. Vaimeasti kuulimme viela kukon kiekumista.

19.07.08 Matka rajalle

Kylla sita jakso aamusta nousta ihan hyvin mutta maha vahan oli molemmilla hellana niin otettiin evaspatongit mukaan myohempaa nauttimista varten.

Bussi oli hyvin perinteinen paljon kilsoja nahnyt perusbussi. Tais olla paikat taynna kun lahettiin liikenteeseen. Ilmastointi toimi mutta sita ei saanut kiinni joten kylma puhallus oli vahan hairitseva. Hetken ajon jalkeen alkoi tuuletus aukoista ja katossa olevasta kaiuttimesta tippumaan vetta Katan ja edessa istuvan tyton syliin. Jarrutusten yhteydessa vetta tuli ihan norona :) Yritettiin valttaa sit kastumista tyontamalla ikkunaverhot tuuletusreikiin.

Bussi pysahtyi muutamaan otteeseen. Pysahdyspaikoilla oli perinteisesti myynnissa hamahakkeja, heinasirkkoja, dynypotkoja (puunkuoreen ahdettua "Sticky" riisia), hedelmia ja jotain siipikarjaa. En saanut Kataa viela taivuteltua ostamaan hamahakkia maistettavaksi. Itse ostin ananasta :)


Matka Kambodzan rajakaupunkiin Stung Trengiin kesti n. 8 tuntia. Perille paastessa kello oli n. 16 ja paikalliset matka/hotelli lobbaajat kavi heti kiinni tarjoten hotellia ja mahdollisuutta matkata heti Laosin rajalle minne tasta kaupungista on viela n. 50 kilsaa. Kysyttaessa kuinka kauan raja on viela auki, vastaus oli six o'clock. Moneen kertaan toistettiin "easy for you, let's go". Rupes tulemaan kaverista semmonen helppoHeikki huijari olo niin paatettiin lahtea kyselemaan asioita itse yhdesta oppaan suosittelemasta paikasta. Tama osoittautui viisaaksi paatokseksi, silla selvisi etta raja sulkeutuu klo 17. Huh, onneksi lahettiin ottaa asioista selvaa. Hommasimme liput huomiselle rajanylitykselle siita luotettavasta paikasta.

Kavimme etsimassa hotellihuoneen kylan muutamasta vaihtoehdosta ja teimme kierroksen kylan markkina-alueen ympari. Paikka tosissaan on pieni. Tuntuu tosissaan etta on jossain Jumalan selan takana. Eihan siina, leppoisa maalaiskyla tunnelma oli rauhoittava. Kiva pikku idylli. Lahestyva ukkosmyrsky toi tuulenpuuskia kaduille nostaen ilmaan hiekkaa ja roskia. Oli taas maailman lopun tunnelmaa ilmassa. Puuttui vain sakenoiva pallo mista ilmestyy alaston mies kyyryssa. Siisti meininki.

Kavastiin viela syomassa ja takaisin hotellille tultaessa aurinko oli jo laskenut. Kadut oli hiljenemassa. Ennen kymmenta selvisi todellakin etta paikka on pieni silla kavimme hotellimme parvekkeelta katsomassa kuinka koko kyla oli sammunut. Kaikki rakennukset oli pimeana ja kadut taysin autioina. Mielenkiintoista. Ihmettelimme myos hetken aikaa loytamamme rukoilisirkan toimintaa.


Huomenna siis vihdoin Laosiin. Jee!

18.07.08 Koti on siella missa mielen hyva

Aamuisen aamupalan jalkeen selvitimme huomiselle matkan Strung trengiin josta voimme ylittaa rajan Laosiin. Suuntasimme sit hyvin syotyna keskustaan ja Central market alueelle.

Paikka oli tosi hieno. Paarakennus oli hienoa arkkitehtuuria todella isolla ja upealla kupolikatolla varustettuna. Myytavana oli runsaasti ihan kaikkea. Jotainhan sielta mukaankin tarttui. Kavimme myos l;aheisessa tavaratalossa mista mukaan tarttui muutamia kangasjulisteita. Jee.


Eilen annetun aikataulun mukaan olimme puol 5 Loasin suurlahetystossa hakemassa passejamme joihin oli ilmestynyt todella hienot Laosin viisumit. Kuul!

Jatkoimme matkaa jo tutulle "Russian market" alueelle viimeistelemaan eilen aloitettuja shoppailuja mutta yllattaen paikka meninkin kiinni heti viiden jalkeen joten ostamiset jai vahiin. Onneksi muutama tati piti puljuaan auki joten ei sieltakaan ihan tyhjin kasin tarvinnu palata.

Tuk Tukin kyydissa istuessa, kun lammin tuuli puhalsi kasvoille, tuli mieleen Suomi ja se miten kaukana se on tasta paikasta ja ajasta. Se tuntui vieraalle ja etaiselle. Outo tunne. Nyt on ollut matkassa niin kauan etta tasta matkustamisesta on tullut se tuttu kotoinen toiminta ja ennen niin tutut toiminnat siella Suomessa on vain sen kaukainen muisto vain.

Illasta kavimme viela syomassa eilen hyvaksi todetussa ravintolassa mika naytti olevan symppistarjoilijalle oikein mukava yllatys. Tuk Tukin tarjoajia nakee kadulla koko ajan mutta vahan tarjoukset muuttu hurjemmaksi kun Tuk Tukin tarjoaja tarjosi seuraavaksi "Marihuana, Hasis, Crack, Cocaine or Opium. We got everything" Oli silleen etta huh huh.

Huomen aamusta pitaa olla heti kuuden jalkeen tekemassa check outtia kun bussi rajakaupunkiin lahtee, auts.

17.07.08 Phnom benh palloilua

Syotiin aamulla isot patongit hotellimme ravintolassa. Saoin kuin muitten ruokien kanssa hotellilla, ruuat maksetaan check outissa kaiken muun kanssa. Kaikki tilatut ruuat merkitaan oman huoneen vihkoon mika loytyy hylysta "In God we trust" seinakyltin alta.

Paatettiin kavella aamupalan jalkeen Laosin suurlahetystoon kyselee Laosin viisumeita kerran matka kartalla ei ollut liian pitka ja olis kiva nahda kaupungia siina kavellessa. Hyvin loydettiin perille ja nahtiinkin paikallisten aika karuakin asuinaluetta. No suurlahetysto oli tietenkin ruokatauolla viela tunnin sinne saavuttaessa joten tapettiin aikaa hakemalla juomista laheiselta bensa-asemalta.

Lopulta saatiin viisumihakemukset vetamaan ja nain itse hoidettuna saastimme
toiminnassa 10$. Jatkoimme matkaa lahella olevalle kuuluisalle "Russian market" markkina-alueelle missa vierahtikin useampi tunti. Loysin kahdet kalastajahousut Vietnamissa repeytyneiden tilalle. Kata teki tiedustelukierroksen huomista ostostasmaiskua varten. Onneksi vasta taalla markkina-alueella ollessa kaupungin yllatti rankkasade ja kunnon ukonilma. Kuulimme vain taivaan repeavan upeasti ja sateen rapisevan markkina-alueen peltikattoon. Puhelin taas soi kesken ostosten mutta loppui ennen vastaamista, taas soittajana 007 numero eika mitaan muuta. Mistahan on kyse?

Illasta kavimme viela illastamassa todella hyvaa ruokaa kaupungin ns. paaturistikaduilla. Samalla nahtiin vahan perinteista paikallista iltatoimintaa ja selviteltiin reittia huomislle keskustori reissulle.

Mekong joen kupeessa kavellessa naimme useita todella isoja rottia joen tormassa syomassa jatteita ja mita lie. Ne oli kylla siisteja.

Tilasimme hotellin ravintolasta viela juustohampparit ranskalaisilla huoneeseen taydentamaan illan leffan katsomista telkusta. Ahh, tanaan molemmat syotiin itsemme ihan ahkyyn. Hyva meininki :)

16.07.08 Ja eiku bussilla Kambodzaan

Kaikki aamun bussit oi jo taynna mutta saimme paikat paivan vikaan bussiin mika lahti klo 11:30 mika kavi meille tosi hyvin silla kerkesimme nukkua vahan pitempaan, kayda aamiaisella seka ostamassa evasta matkalle.

Vaikka kauppa pyysi ihan kauhu ylihintaa Lay's:n import sipseista, emme voineet vastustaa kiusausta ja ostimme pussillisen viinietikka sipseja mitka on kylla NIIN huippuja :)

Bussimatka rajalle kesti yllattavan kauan. Bussin ajovauhti oli jotenkin oudon hidas, mikahan siina. Rajalla bussissa oleva matkatoimiston seta hoiti kambodzan viisumin passiin reilua hintaa vastaan. Itse ei tarvinnut kun nousta bussista muutamaan kertaan nayttamaan naamaa viranomaisille. Vahan epailyttavaa olo oli rajalla mutta kaikki meni hyvin joten eikun eteenpain.

Kambodzan maisemat oli taas hienot. Kovin tasaista vehreaa peltoa ja palmuja siella taalla. Tosi hienon nakoista luontoa.


Phnom Benhiin selvittiin ihan ajallaan ja saimme vihjeen ok hostellista minne meidat vei Tuk Tuk. Kata oli innoissaan ensimmaisesta Tuk Tuk ajelustaan. Emme illasta sit enaa tehty muuta kuin syotiin ja kavimme laheisessa ruokakaupassa toteamassa etta taalta loytyy huippulimuja kuten Mirinda Green Cream, Fanta Fruit Punch ja tietysti Vanilja Cola, HELMI! Eika ole kallista! \o/

(ruokailun yhteydessa minun puhelin soi mutta soittaja lopetti soittamisen ennen kun kerkesin vastata. Soitto tuli numerosta 007? Mitahan asiaa Bondilla oli? :))

Huomenna tarkoitus selvittaa Laosin viisumikuviot ja pyoria kaupungin nahtavyyksia lapi. Phnom Benh vaikuttaa talla vierailulla paljon mukavammalle ja rennommalle paikalle kuin minkalainen kuva mulla aikasemmista kerroista on jaanyt. Kiva vaan. Katakin tuntui heti tykastyvan paikkaan.

15.07.08 Lahihistorian havinoista Vietnam paatokseen

Oli vahan tiukka nousu kun piti olla heti kahdeksalta bussia kadulla odottamassa. Opas haki meidat aika ajallaan mutta veikin meidat vain toiseen paikkaan odottamaan bussin tuloa muiden reissaajien kanssa viela yli tunniksi. Noo, paastiin kuitenkin matkaan.

Juuri ennen lahtoa vanha mummo tuli kaupittelemaan pikkulintuja mitka oli ahdettu yhteen isoon hakkiin. Lintuja oli varmaan yli 50. Yllattaen yksi paikallinen nainen osti mummolta kaikki linnut ja paasti ne vapaaksi samantien siina kadulla Kiva ele :)

Retkioppaamme oli tosi hyva ja mielenkiintoinen. Han on itse Vietnam sotaveteraani, palvellut niin jenkkien kuin myos myohemmin Vietcongien puolella. Ollut 4 vuotta vankilassa "oppimassa" kommunismia Vietnamissa jne. Sedalla riitti kerrottavaa Vietnamin sodasta. Mielenkiintoisia uusia juttuja tuli ilmi, asiat selveni. Kierrokselle tuli paljon syvempi tarkoitus kokonaisuudessaan. Nahtiin Vietcongien keksimia ansoja, ideoita kuinka luontoa ja jenkkien armeijan kamaa voi kayttaa uusiksi jenkkeja vastaan seka kavimme ryomimassa heidan maanalaisissa tunneleissa mitka tuntuivat tilavammille kuin mita muistin ensimmaiselta kaynniltani mutta onhan ne aika pienia. Menin talla kertaa 60 metria maan alla parhaimmillaan 6 metrin syvyydessa. Kata ryomi vain 30 metria. Samalla reissulla oli mahdollisuus ampua erinaisilla aseilla kuten m60, ak-47, jne. Ei itse tullut ammuttua, aika kallistahan se myos on mut yllattavan moni meidan turistiryhmasta kavi ampumassa.

Illasta kaytiin katsomassa yhta isoa tavarataloa mista loyty pizza hut. Siina pitsaa odotellessa selviteltiin reittia eteenpain ja paatettiin jattaa se etelainen saari Vietnamissa valiin, koska meno sinne bussilla olisi typerasti syonyt nelja paivaa vaan odotellessa kun samana paivana ei paase kaupungista toiseen ihmeellisten aikataulujen takia. Eli huomenna lahetaan suoraan Kambodzaan jolloin saamme hyvin aikaa Laosin tutkimiseen mika olikin alkuperainen idea.

14.07.08 Just another day in Saigon

Tanaan ei kummosia tapahtunut. Kavin aamusta yksin syomassa hotellin aamupalan kun Katan masu ei oikein meinannut toimia taas. Piti ottaa uusi satsi imodiumia. Toivottavasti se nyt paranis.

Kun tulin aamupalapoytaan, tarjoilija kysyi: "What about your wife?" ..en ihan heti kysymysta rekisteroiny mutta sit kun tajusin tarjoilijan puhuvan minulle ja mita tarjoilija oikein luuli, meinas pokka pettaa. Heh :D Vaimo...taalla kun naiset menee naimisiin kovin nuorena niin varmaan ne sit luulee etta kaikki matkailijaparitkin on heti automaattisesti naimisissa. Heh, sain sit naurua pitamalla sanottua ettei han tule syomaan. Aamupalaksi oli kuiva patonki ja perus munakas ja jauheeseen tehdylla appelsiinimehulla.

Paivan kaupunkikierros alkoi hakukeissilla postiin kun mulle tuli ilmoitus puhelimeen etta visa korttini on haettavissa ja KYLLA, siella se ootti. Kuul! Tarkoitus oli heti sita testata ostamalla lentoliput etela Vietnamissa olevalle saarelle mutta yllatykseksi kaikki lennot oli taynna. :/ no, pitaa kehitella matka sinne muuten.

Paiva ja ilma meni sit kierrellen kaupungin useita markkina-alueita. Perus paitaa, housua, aurinkolasia, kasityota jne. You know the drill. Enemman outoa oli nahda jenkkisotilaiden tavaroita myytavana sota-ajalta: tunnuslaattoja, kyparia kirjoituksilla, valokuvia, kompasseja, zippoja jne. Oli vahan janna olo. Ei taysin tiennyt miten suhtautua.

Kaytiin syomassa jatskiannokset ja otettiin intialaista TakeAwayna hotellille. Sita iltapalana nautiskellen tuijoteltiin jotain patkaa telkusta yhdesta Vietnamin useista tv:n leffakanavoista. Huomenna aamusta tarkoitus lahtea katsomaan VietCongien rakentamia tunneleita vahan kaupungin ulkopuolelle. Kuul!

(molemmat ollaan tykatty Saigonnista paljon. Kaupunki on jotenkin mukavasti erilainen ja kivasti elossa. Toisin kun Hanoi, taalla on kivempi pyoria kaduilla. Ihmiset ei ole koko aikaa tyrkyttamassa tai kerjaamassa. Saa vahan enemman rauhassa olla. Samalla tarjonta on monipuolisempaa ostoksia ajatellen ja katu-kuva monivivahteinen. Ilma suorastaan huvittaa kun on niin kuuma. Aurinko on paljon pilvien takana joten asteita ei varmaan ole ihan 40 mutta ilmankosteus on niin korkea etta tuntuisi etta hengittaa sadepilven lapi kokoajan. Tama on eksotiikkaa and I like it!)